Eikä edes vaikeaa (Sätkyn Drinkit, Diomede)

Tony käänsi katseensa taas eteenpäin. Ei. Se ei voinut enää huolehtia Tarasta, he eivät olleet pari ja tammakin tuntui löytäneen uuden suojeliansa.

Ori huokaisi, katsoi ympärilleen ja taas Elyseen.
- Mennäänkö jonnekin näistä taloista?
Tamma hymyili räpsytellen ripsiään ja ohitti ruunikon keimaillen, suunnaten askeleensa läheiseen vanhaan, koristeelliseen taloon jonka ovi oli puoliksi raollaan.
- Tännepäin muruseni.

Tony astui rautiaan perässä sisään ja pysähtyi huoneen keskelle, kiertäen katseellaan sen kerran ympäri ja siirtäen sitten silmänsä taas Elyseen.

Tamma kohotti kulmaansa, otti mahdollisimman viettelevän hymyn ja astahti oriiseen kiinni. Hitaasti raudikko rupesi pyörittelemään turpaansa oriin kaulalla, vilkuillen tätä välillä flirttailevasti silmiin.
Tony hymyili Elyselle nopeasti, mutta ei tehnyt suurtakaan elettä tämän lämmittelemiseksi. Lopulta ruunikko lopetti kokonaan ja astahti tamman ohi.
- Kuule.. minua väsyttää aivan mahdottomasti.. Jos me jätettäisiin tämä huomiseen? Kun olisin vedossa taas...

Rautias kohotti hämmästänyneenä kulmiaan. Että mitä?
- Mitä? Mitä.. Tony mikä juttu tässä on nyt meneillään? Ensiksi sinä itse ehdotat ja nyt torjut, Elyse tuhahti lopulta ja kääntyi oria päin.
- Minä tiedän mutta.. Anna anteeksi, Tony huokaisi astuen samalla rautiaan luokse, - Lupaan, huomenna en ole tälläinen tylsimys.

Rautias tarkasteli ruunikkoa hetken aavistuksen pettyneenä, mutta pyörsi pian hymyn huulilleen.
- No.. jos lupaat, Elyse myöntyi lopulta ja hipaisi oriin turpaa.

Tony nyökkäsi vastaukseksi ja kääntyi, laskeutuen makuulle lähimpään nurkkaan. Oikeastaan sitä ei väsyttänyt juurikaan, mutta jotenkin.. Ori piti Elysestä - tamma oli hauska, fiksu ja huoleton, mutta näin ratkaiseva teko oli sittenkin pidemmän harkinnan takana. Eikä Taran näkeminen helpottanut asiaa laisinkaan. Pahensi vain rutkasti..

Tara makasi maassa välittämättä kimon pyynnöistä siitä, että hän nousisi ylös. Koko elämä oli pilalla, ainut syy minkä takia Tara jaksoi vielä elää Tonyn lähdettyä oli Lucy, joka hänkin oli suuttunut Taralle. Tamma ei jaksanut enää, sille kaikki oli nyt aivan yhtä ja samaa. Mikään ei enää liikuttanut.

Issac laski päänsä ja kosketti tammaa hellästi.
"Nousisit nyt.." Ori pyysi, mutta Tara pysyi vaiti ja maassa.
Aikaa kului tovi ja kylmä maa alkoi paleltamaan punaruunikkoa.
"Palelet, nouse ylös nyt." Ori kokeili komentamista, mutta Tara oli aivan eloton.
"Tapa minut." Tara kuiskasi. Kauhistunut ilme nousi Issacin silmiin.
"Mm-mitä?" Ori kysyi kauhistuneena. Tamma.. oliko tamma itsetuhoinen?
"Ole kiltti.. tapa minut.." Tara toisti värähtäen kylmästä.
"Ei en tapa." Issac totesi ja pudisti päätään.

Elyse käveli lattian poikki Tonyn luokse ja laskeutui tämän viereen. Ehkä uni oli sittenkin ihan hyvästä.
- Onko kaikki hyvin? tamma kysäisi huomattuaan oriin mietteliään ilmeen ja hipaisi hymyillen tämän poskea.
Puoliverinen heräsi ajatuksistaan ja kohdisti katseensa rautiaaseen.
- On. On hyvin, Tony vastasi hymyillen ja hamusi hetken Elysen harjaa.
- Mutta ruvetaan nukkumaan nytten, olen aivan poikki, ori jatkoi ja laski päänsä tamman selälle.

Raudikko hymähti ja painoi itsekin päänsä maahan.
- Ruvetaan vain.

Elyse nukahti nopeasti, ja niin teki kyllä Tonykin.
Ori ei kuitenkaan vaipunut syvään uneen, vaan levottomaan, katkonaiseen pilkkimiseen. Tara tuli yhä uudestaan ja uudestaan sen mieleen. Ruunikko näki jatkuvasti unta siitä, kuinka se ja tamma erosivat, olivat yhdessä hylätyssä talossa ja kuinka Lucy syntyi..
Lopulta Tony heräsi hätkähtäen. Mikä ihme sitä vaivasi?

Tara sulki silmänsä toivoen pystyvänsä nukkumaan ja odottaen vielä enemmän, että aamulla hän ei heräisikään tähän kurjaan maailmaan.
Missä tahansa muualla olisi hyvä, vaan ei täällä.
"Se on se ori." Kimo totesi. Tara havahtui hereille olemattomasta unestaan ja avasi silmänsä.
"Olisi pitänyt arvata." Issac jatkoi.
"Älä syytä itseäsi, syytä minua. Olin epäreilu, nyt voit tappaa minut ilman mitään omantunnonpistosta." Tara aneli heiveröisellä äänellä.
Issac naurahti. "Ei en tapa, edelleenkään."
"Ei minulla ole mitään, ei mitään.." Tara sopersi ääni väristen.
"Sinulla on nyt minut. Eikö se riitä?" Kimo kysyi loukkaantuneena. "Enkö minä ole mitään? Enkö merkitse sinulle mitään?"
"En voi ajatella asiaa niin.." Tara mutisi sulkien taas silmänsä.
"Nouse ylös, jooko? En halua että vilustut enkä minä lämmitä sinua kuitenkaan tarpeeksi, jotta et jäätyisi kuoliaaksi. Et sinä halua kuolla.."
"Haluan." Tara sanoi pistävästi.
"Ei et halua" Kimo sanoi uudelleen.
"JÄTÄ MINUT RAUHAAN." Tara kivahti ja teki päätöksen olla hiljaa.

Ori vilkaisi ulos. Pakkasta taisi olla ainakin 20 astetta?

Ruunikko huokaisi ja laski päänsä taas Elysen vatsalle. Ehkä olisi parempi vain yrittää saada unta, kaikesta huolimatta.

Tony vaipui uudestaan uneen, - tälläkertaa syvempään ja heräsi vasta aamuauringon kajoon joka tulvi kapeana viiruna raolleen jääneestä oviaukosta. Ori vilkaisi tammaa, joka nukkui vielä ja nousi varovasti ylös. Se kaipasi raitista ilmaa.

Ilmeisesti tamma oli periksiantamaton. Issac taas.. no.. helposti taivuteltava. Kimo tajusi tamman sanoista, että tamma ei tosiaankaan tarvinnut häntä. Se oli niin kiinni edellisessä orissaan, eikä mikään varmasti palauttaisi tammaa takaisin maanpinnalle. Se oli vajonnut syvälle itsesääliin.
Ori olisi halunnut jäädä tamman viereen, mutta jäinen maa teki hallaa keholle ja Issac jäätyisi varmasti itsekkin jos jäisi tamman luokse.
Niinpä ori teki sydäntäraastavan päätöksen ja lähti pois, tajuten tekojensa seurauksen.

Tara piti silmänsä kiinnii. Pikkuhiljaa sula levottomuus valtasi tamman mielen tämän vaipuessa uneen. Painajaiset hätyyttelivät tammaa, joka oli pikkuhiljaa palelemassa hengiltä.

Tony astahti ulos ja veti kirpeää pakkasilmaa sieraimiinsa. Ori siristi silmiään ja katsoi taivaalle - kello ei tainnut olla vielä edes seitsemää.

Ruunikko siirsi katseensa taas eteenpäin ja lähti käyntiin.
Sillä oli paljon mietittävää. Kaikkea, mitä se ei ollut saanut mietittyä eilen, koska ei ollut saanut olla yksin. Yksinäisistä aamukävelyistä olikin tullut Tonyn mielipuuhaa, se teki niitä lähes poikkeuksetta jokaisena aamuna.

Ori oli juuri ohittamassa erästä taloa, kun huomasi ruunikon hevosen käpertyneen tätä vasten. Kuka hullu nukkuu tällä säällä ulkona? Tässähän paleltuu jo kävellessäkin..
Tony harppasi lähemmäs vierasta ja jähmettyi huomattuaan, kuka tämä oli. Ruunikon sydän pompahti varmasti kurkkuun.
- Tara...??

Taran oli yllättävän hyvä olla, verrattuna siihen missä se juuri silloin oli. Tamma uneksi olevansa jossain lämpimässä.. tallissa kenties? Tara ei tiennyt, se ei saanut paikasta selvää.

Tamma lojui jäisessä maassa hengittäen hyvin, hyvin hitaasti ja katkonaisesti. Vielä elossa, mutta miten pitkään?
Tara avasi silmänsä heräten aamuhämärään. Vaikkakin kaamoksessa aurinkoa ei näkynyt juuri lainkaan nyt oli yllättävän valoisaa.. Oliko hän taivaassa?
Ei.. Tara ei enää edes tärissyt kylmästä vaan lojui paikallaan kuin halvaantuneena.
Tara yritti saada kirottua ääneen, hän oli vielä täällä..
Mitään ei kuitenkaan kuulunut ja Tara yskäisi tukahdetusti tajuamatta mitään muuta ympäristöstään.

Ori astui tammaa lähemmäs ja yritti saavuttaa tämän katsekontaktin.
- Tara..? Nouse ylös, sinähän jäädyt siihen, Tony sanoi jokseenkin käskevällä äänensävyllä. Miksi Tara makasi siinä? Ja minne se kimo ori oli häipynyt?
- Missäs se sinun sankarisi on? En ainakaan näe häntä täällä, Ruunikko sanoi naljaillen, mutta katui sanojaan hetken kuluttua. Ehkä nyt oli sopiva hetki lopettaa...

- Nouse nyt, sinut pitää saada lämpimään, ori jatkoi ennen kuin tamma ehti vastata mitään ja tönäisi tätä kylkeen.

Tuttuakin tutumpi ääni sai punaruunikon hätääntymään. Mitä Tony teki enää täällä?"
Anna minun olla. Tamma ajatteli ja olisi sanonutkin sen jos vain olisi pystynyt, mutta nyt tamma ei saanut sanottua sanaakaan.

Tara kuuli orin sanat, mutta makasi liikkumatta maassa vaikka tunsi myös orin tönäisyn. Tammalla ei ollut yhtäkään halua liikkua siitä mihinkään.
"Ei" Tara päästi karhean kuiskauksen. Kuin olisi ollut puhumatta monia vuosia ja oli vihdoin saamassa ääntään takaisin pystyäkseen taas puhumaan. Tosin nyt tamman tahdonvoima vaipua yksinäisyyteen voitti kylmän.

Tony kumartui tamman luo.
- Tule nyt.. vien sinut lämpimään, jäädyt siihen, ori yritti vielä ja katsoi Taraa silmiin. Pitikö tämän aina olla niin jääräpäinen?

Tara liikautti vaivalloisesti päätään, mikä tietenkin pitäisi tulkita pään pudistamiseksi.
Ori katsoi tamman sameisiin silmiin ja Tara huomasi sen. Punaruunikko sulki silmänsä.

Tony kallisti päätään. Tamma oli todella paleltunut, sen huomasi koko Taran olemuksesta.
- Onko sinun pakko olla noin jääräpäinen...

Ori mietti hetken, mutta kiersi sitten seinän ja ruunikon väliin, käyden maaten ja vetäen Taran syliinsä tamman mahdollisista vastusteluista huolimatta.
Tony katseli hetken ruskeaa karvaa, ja painoi lopulta päänsä tamman kaulan yli.
- Sinähän et ole kuolemassa... ymmärsitkö Tara? Et ole.

Jos tamman vain olisi ollut mahdollista se olisi noussut ja mennyt niin kauas ruunikosta kuin vain ikinä olisi voinut, mutta nyt.. se tuotti vähän ongelmia.
Tamma joutui siis nielemään ylpeytensä Tonyn laskeutuesa sen viereen ja vetäessään hänet syliinsä.

Voi miten lämpimältä Tony tuntui.. Kuin kuumuutta hohtava takka, niin Tara olisi sitä voinut kuvailla.
"Anna minun olla." Tara kähisi ja yskähti vetäessään kylmää ilmaa keuhkoihinsa.

- Enkä anna.. ori sanoi ja nosti päätään, jääden katselemaan tamman suljettuja silmiä.

Kuin vaistomaisesti, Tony ei itsekkään tiennyt miksi, se ojensi turpansa ja rupesi varovasti hivelemään Taran kaulaa.
Ruunikko kuitenkin räväytti silmänsä pian auki ja lopetti - mitä se oli oikein tekemässä?

Ori käänsi päänsä pois ja toivoi vain, ettei Tara ollut noteerannut äskeistä.

Tara hädin tuskin tunsi orin kosketusta, mutta regoi siihen kuitenkin yrittäen päästä kauemmas.
Mitä ihmeen peliä ori oikein harrasti? Lempata nyt ensin ja sitten hipelöidä? Tara oli aivan sekaisin.

"Älä." Tamma kähisi. Se ei ottaisi oria takaisin elämäänsä, vaikka kuinka yrittäisi. Tony pääsisi liian helpolla, vaikka tuskin ori sitä yrittikään.. Ehkä toinen ei muuten vaan halunnut antaa Taran kuolla, mistä Tara taas puolestaan oli hyvin ärtynyt.

Tony nielaisi ja käänsi katseensa muualle. Mitä se oli tehnyt..
- Tuota ehkä minä menen kuitenkin... ori mutisi hetken kuluttua ja nojautui kauemmas Tarasta.
- Yritä päästä jonnekkin lämpimään..

Ruunikko nousi ylös ja astui varovasti tamman yli tielle. Se vilkaisi kerran Taran suuntaan ja lähti sitten kävelemään takaisinpäin.

Oriin teki pahaa jättää tamma oman onnensa nojaan, mutta nähtävästi sillä ei ollut vaihtoehtoja..

"Puhuin typeriä, en ajatellut. Anteeksi jos loukkasin sinua." Tamma sanoi ääni rahisten kun Tony lähti hänen viereltään.
Tara oli hetkeksi taas avannut elottamat silmänsä, mutta nyt tamma sulki ne uudelleen toivoen nukahtavansa, mutta niin ei käynyt.

Suru oli vallannut tamman ja olo oli ehkä hieman erilainen, sen takia, että Tony oli lämmittänyt häntä hetken.
Pikkuhiljaa kylmä alkoi taas hiipiä Taran jäseniin.

Tony ei tiennyt mitä tehdä. Se ei halunnut Taran kylmettyvän, mutta nähtävästi tamma ei halunnut oria enää mitenkään lähelleen eikä toisaalta taas suostunut menemään taloon lämmittelemään.

Ori pysähtyi, laski katseensa maahan ja hetken hiljaa seistyään käveli Taran luokse.
- Tara.. mitä sinä haluat minun tekevän? Tiedät etten pysty jättämään sinua tähän..

Tara nielaisi ja avasi taas silmänsä. Tamman silmät kostuivat kyyneleistä ja se liikahti levottomasti.
"Tahdon sinun olevan onnellinen." Tara kuiskasi lopulta ja katsoi vielä kerran Tonyyn ennenkuin sulki silmänsä ja hengähti syvään.
Se siitä sitten. Tony lähtisi rautiaansa luokse etsimään onneaan, se tekisi orin varmasti onnelliseksi.

- Mutta en minä ole onnellinen jos sinä kuolet siihen, ori sanoi ja sen äänestä pystyi kuulemaan pettyneisyyttä.

- Etkö voisi nousta ja mennä jonnekkin lämpimään? En voi vain jättää sinua siihen, Tony jatkoi ja pitäytyi siinä missä seisoikin. Se oli kuitenkin vaikeaa, jotenkin koko Taran siro ja haavoittunut olemus viesti ruunikkoa tulemaan lähemmäs. Tosin tamma ei oria nähtävästi enään kaivannut viereensä.

Mitä ne olisivatkaan saavuttaneet Elysen kanssa jos vain Tony ei olisi tavannut Taraa juuri nyt? Ja miksi ruunikko soimasi itseään yhä pahemmin tamman jättämisestä..? Se oli virhe... virhe. Sen Tony huomasi Taraa tujottaessaan, tutkiessaan tämän tuttuja kauniita kasvoja ja siroa ulkomuotoa.
Nyt puoliverinen oli kuitenkin itse pilannut kaiken.

"Jospa et ajattelisi sitä?" Tamma ehdotti kylmästi orin toteamiselle onnellisuudestaan.

"Sinä et sitten ikinä anna minun kuolla rauhassa" Tara tuhahti ja avasi taas silmänsä. Punaruunikko yritti nostaa päätään, mutta yksinkertaisesti voimat eivät vain riittäneet.

Tony siirsi katseensa Taran silmiin.
- En annakaan, ori sanoi hetken mietittyään ja laski katseensa, - koska minä rakastan sinua vieläkin, Tara, ruunikko jatkoi nielaisten ja kääntyi sitten ympäri. Nyt se oli sotkenut kaikki suhteensa lopullisesti.

Tony oli sekaisin mieleltään. Kaikki oli tuntunut selvältä viikkoa aikaisemmin, mutta nyt sen mieli oli taas täyttä sekamelskaa. Miksi rakkaus ja naiset eivät olleet hyvä yhdistelmä?
Ori otti muutaman rivakamman käyntiaskeleen, mutta lähti sitten nopeaan raviin ja lopulta laukkaan, laukaten suoraan seuraavalle kujalle.

Se ei mennyt enää Elysen luo, ei jäänyt edes kaupunkiin. Ruunikko laukkasi katuja pitkin suoraan metsään ja katosi sinne.


// Tony poistuuu //

Sanat jotka Tara uskoi kuulleensa orin suusta lamauttivat tamman muut ajatukset kokonaan. Mieleen jäi ainoastaan kuva hevosesta jota Tara oli rakastanut ja rakasti edelleen.
Huomaamattaan tamma tunsi epäaitoa vahingoniloa ja silmiin syttyi ensimmäistä kertaa pitkään aikaan jotakin elämää. Taran ruumista kihelmöi, outo lämpö valtasi tamman kokonaan.
Tara räpsäytti kerran silmiään ja huohahti syvään vilkaisten sitten kohti ruunikkoa, mutta tämä oli poissa.

Hetken Tara vain antoi elon palautua itseensä. Halusiko se enää kuolla? Mitä sitten jos Tony vielä rakastikin häntä ei ori ikinä huolisi häntä takaisin sen jälkeen miten töykeästi Tara oli käyttäytynyt tätä kohtaan.
Kaikki Taran tukahduttamat tunteet palasivat pintaan ja tamma veti syvään henkeä. Oudon lämmön lisäksi tammaan virtasi voima..

Tara nousi pystympään pudistaen päätään. Se kampesi jalat alleen ja nousi horjuvana ylös maasta, meinaten kaatua uudelleen. Tara nojasi seinään, tuntui kuin jalat eivät kantaisi..
Punaruunikko lähti hitaasti, hyvin hitaasti etenemään seinänviertä, pysähtyen välillä vetämään henkeä ja pitämään huolen siitä että hän ei kaatuisi.
Tamma etsi jonkun ihmeellisen hökkelin jonne päästyään se valahti takaisin maahan. Tara oli väsynyt, tamma nukahti melkein heti.

//Tarakin poistuu joo :DD //