You just don't get it, don't you? (Sätkyn Drinkit, Diomede)

May henkäisi katkonaisesti.
- Ehkä.. minä käyn hakemassa hänet sinulle? Baariin on lyhyt matka... ja eikö sinustakin ole tylsää kökkiä aivan kahdestaan täällä talossa? tamma kysyi viettelevästi ja hamusi oria jatkuvasti kiivaammin.

Ace tunsi hengityksensä tihenevän toisen kosketuksista, hiljalleen mutta varmasti. Ori virnisti toisen kysymykselle.
"Ehei, se tarkottaisi että joutuisin pitämään taukoa tästä." kimo vastasi ja kuljetti turpaansa läpi tamman kehon kiusoittelevan hiljaa.

"Ja mitä vikaa kaksin olossa on? Eipähän ole ketään häiritsemässä." ori jatkoi virnistäen poikamaisesti.

May värähti oriin kosketuksesta.
- Ajattelin vain.. Mayn ilme vakavoitui hieman.
- Kun viime kerralla.. kun.. me.. Tamma lopetti liikkensä ja laski katseensa maahan.
- Kun oli se Genekin... olen niin pahoillani, Ace.

Palomino nosti katseensa kimoon. Se oli rehellinen, häpeävä ja ennenkaikkea vilpittömän rehellinen. Kuinka tamma oli ikinä saattanut tehdä niin Acelle?

Ace jatkoi, mutta liike hiipui hiljalleen tamman jatkaessa puhettaan, May oli miettinyt tapahtunutta paljon ja selvästi tunsi kalvavaa omatuntoa siitä. Kimon ilme vakavoitui myös ja se veti tamman syleilyynsä, "Se on ollutta ja mennyttä, unohda se." ori kuiskasi ja hiveli rauhoittavasti palominon kaulaa.

Jos tamma olisi tehnyt saman silloin, Ace ei olisi luultavasti kestänyt kuunnella toisen anteeksi pyyntöjä ja ainaista muistutusta tapahtuneesta sen ja Genen välillä. Emin näkeminen satutti kuitenkin vielä, tieto siitä ettei kimolla ollutkaan tytärtä.

Tamma painautui oria vasten ja puristi hetkeksi silmänsä kiinni. Ehkä Ace oli oikeassa - ehkä palominon pitäisi vain hyväksyä asiat sellaisina kun ne olivat, ja yrittää unohtaa tekonsa. Sitä ei pyyhitty pois, mutta kimo oli selvästi toipunut siitä niin hyvin kuin pystyi. Ja se oli pääasia.

May hengitti hitaasti ja puhalsi lämmintä ilmaa Acen karvalle. Pikkuhiljaa palomino rupesi uudestaan pyörittelemään turpaansa oriin kaulalla ja siveli tätä joka puolelta. Ensimmäistä kertaa May tunsi todella rakastavansa jotakuta: täysiveristä joka tuntui saavan tammalta jalat alta pelkällä katseellaan.

Ace piti rakastaan syleilyssään ja virnisti toisen alkaessa taas sivellä valkoista karvaa, kimo hymyili poikamaisesti Maylle, hamusi tämän harjaa ja tutkiskeli vatsan siroa kaarretta turvallaan. Palominossa kaikki tuntui olevan täydellistä ja kaunista, ensimmäistä kertaa ori myös tiesi että sisältö oli myös kuin timantti, muutamasta virheestä huolimatta uskomattoman kaunis.

"Sinä olet kaunis, älykäs, suloinen ja pippurinen tamma ja rakastan sinua." kimo kuiskasi Mayn korvaan katsellen tätä rakastavasti. Ilkikurinen hymy kuitenkin värehti Acen huulilla ja se hamuili tamman säkää kiusoittelevasti.

- Todellako? May kuiskasi ja tunsi itsensä jotenkin hämilliseksi - ja onnelliseksi. Tamma hymyili vaisusti ja painautui lähemmin oriin kosketuksen alle. Kylmät väreet kulkivat pitkin palominon kehoa, saaden täysiverisen värähtämään aina välillä. Kaikki oli kuin unta, josta May pelkäsi kohta heräävänsä.

"Todella." Ace vastasi hymyillen, se nautti tuntiessaan toisen silkkisen karvan kutittelevan turpaansa ja veti sisäänsä tamman hajua.

Kimo jatkoi hidasta kiusoitteluaan, haluten saada Mayn mielihyvän huipulle hiljalleen.

May hengähti syvään. Tuntui, kun Acen kosketus olisi ympäröinyt tamman joka puolelta tämän kehoa. Palomion sydän hakkasi yhä lujemmin ja se sulki silmänsä, antautuen nyt kokonaan oriin käsittelyyn. Se luotti sokeasti kimoon - jos tämä olisi käskenyt, May olisi varmasti hypännyt rotkoonkin.

Ace hymyili, se tiesi miltä Maysta tuntui, ori tuskin itsekkään pysyi nahoissaan kosketellessaan palominoa entistä innokkaammin ja kiihtyvällä vauhdilla.

Palomino tunsi muun maailman sumentuvan ympärillään - se näki ja tunsi vain Acen joka puolella kehoaan. Tamma hengitti raskaasti, hamuten kimoa oria kiihkeästi.
- Minulla on ollut sinua niin ikävä..



// Nää aikoo taas ryhtyä nähtävästi hommiin : D vai tehäänkö jotain ratkasevaa? //

"Niin minullakin sinua." Ace vastasi, muistaen unettomat yönsä sen jälkeen kun oli jättänyt itkuisen tamman jälkeensä metsään, sitä ori ei halunnut enää kokea.

Kimo tarttui Mayn säkään, katsahtaen tammaan kysyvästi, se lopettaisi tähän jos palomino niin sanoisi.

// Niin näkyy ;) //

// Ja tästä eteenpäin k-15 peliä -->

May kohtasi oriin katseen, ja antoi tälle merkin silmillään. Tamma tunsi suurta kiihkoa oria kohtaan - sellaista tunnetta, mitä ei ollut kokenut kenenkään aijemman kanssa. Ace sai palominossa aina voimakasta tunnetta aikaseksi - vaikka kyse ei olisikaan ollut muusta kuin lepäämisestä tai nauramisesta.

Luvan saatuaan Ace ponnisti täysiverisen selkään, nauttien joka ikisestä sekunnista ja hetkestä. Hellästi se siveli vielä turvallaan tamman selkää, ennen kuin otti tukevamman asennon ja tarrasi kiinni säästä, aloittaen liikkeen.

Kimo ei voinut uskoa että olis melkein unohtanut miltä May tuoksui ja tuntui, nyt se halusi lunastaa tamman jälleen itselleen, puristaen etujaloillaan omistavasti palominon kylkiä. Hetken ori pystyi pitämään yllä itsehillintäänsä, mutta lopulta kiihko otti vallan ja Ace antoi täysiveriselle kaiken minkä vain pystyi, pidättelemättä itseään ollenkaan.

May nytkähti eteenpäin oriin painosta ja painautui etujalkojensa varaan.

Tamma haukkoi henkeään. Se tunsi samaan aikaan onnellisuutta, suurta mielihyvää ja rakkautta selässään olevaan hevosta kohtaan, ja jokainen oriin liike lisäsi tunteen voimakkuutta. May puristi silmänsä kiinni. Palomino hengitti katkonaisesti ja tamman sydän hakkasi kiivaasti. Oikeastaan täysiverinen oli varma, ettei maailmankaikkeudessa ikinä kukaan pystynyt saamaan sitä tunnetta, minkä Ace tammalle nyt antoi.

Acen hengitys oli salpaantunut orin lopulta tullessa ja se jäi hetkeksi lepäämään Mayn selkään yrittäen palautua äskeisestä.

Kimo laskeutui alas ja veti palominon syleilyynsä, "En kai sattuttanut?" ori kysyi hieman arastellen, se ei olisi saanut menettää itsehillintäänsä tuolla tavoin.

May painautui oriin kylkeä vasten, sydän yhä tykyttäen.
- Et.. et satuttanut. Et tietenkään, tamma kuiskasi ja hymyili oriille silmät säkenöiden. Palomino tiesi, ettei Ace ikipäivänä vahingossakaan satuttaisi sitä.

Hiljalleen May rupesi hengittämään rauhallisemmin, tuntien olonsa raukeammaksi kuin koskaan ennen. Tähän tamma voisi nukahtaa. Juuri tähän - nojaten valkeaan karvaan, kaiken tämän turvallisuuden keskelle.
Ja niin palominon vaaleat silmäluomet painuivat lopulta kiinni, ja May nukahti täysin rentona nojaten oriiseen.

"Hyvä" Ace vastasi rentoutuen täysin, hymyillen se hellitteli palominoa tuntien raukeutta. Niin ilmeisesti teki myös May, joka nukahti pian nojaillen kimon kylkeen.

Hymyillen ori asetti päänsä täysiverisen kaulalle ja sulki silmänsä, nukahtaen tyytyväisenä elämänsä uuteen käänteeseen.

May heräsi hiljakseen aamulla. Tamma avasi silmänsä - miksi se seisoi keskellä huonetta? Palomino nosti päätään kun yhtäkkiä tunsi lämpimän kaulan ympärillään. Kaikki palasi täysiverisen mieleen. Elyse, riitely ja.. viime yö.

Tamma hiveli pehmeästi oriin turpaa. Ace näytti niin söpöltä nukkuessaan, ettei palomino voinut pienelle hymynkareelleen mitään.

Ace ei edes muistanut milloin oli saanut nukutuksi niin hyvin, Mayn läsnäolo rauhoitti sitä huomattavasti ja sai sen onnelliseksi.

Jokin kutitteli orin turpaa, sen jatkuessa kosketus muuttui hiveleväksi ja kimo raotti silmiään ja hymyili. "Huomenta rakas." Ace tervehti palominoa, voimatta olla koskettamatta kaunista tammaa.

- Huomenta. Tiesitkö, että näytät aivan Saulilta nukkuessasi?

Palomino kohotti toista kulmakarvaansa ja hymyili vinosti, hipaisten sitten kimoa kaulasta ja ujuttautui tämän otteesta kauemmas.
- Tule, mennään jonnekkin. Täällä on kylmä!

Tamma oli jo astumassa ulos, kun pysähtyikin ja käänsi sivusilmänsä Acea kohden.
- Niin ja.. siitä eilisillasta.. May aloitti kääntyen samalla ja käveli uudestaan oriin luokse.
- ...Gene ei ollut mitään verrattuna sinuun, Ace, palomino jatkoi kuiskaten ja näykkäisi kimoa ilkikurisesti kaulasta.

"Siis Saul näyttää ihan minulta nukkuessaan." Ace huomautti virnistäen ja tuuppasi tammaa hellästi.

Sopuisasti kimo seurasi Mayta, mutta huolestui hieman kuullessaan toisen aloituksen, palominon olisi helppo näpäyttää oria nyt kun oli saanut mitä halusi. Kimo kuitenkin karkoitti moiset ajatukset mielestään, ei tamma sellaista tekisi. Ace kuitenkin virnisti, "No se on hyvä kuulla." ori huomautti hymyillen.

Tamma ihmetteli oriin vastausta. "No se oli hyvä kuulla".. Eikö Acella tosiaankaan ollut muuta sanottavaa..? Palomino kuitenkin kätki mietteensä ja hymyili kimolle takaisin, kääntyen sitten taas ovea kohden. Olisi toisen nyt luullut ilahtuvan moisesta tunnustuksesta.. May pyöräytti huomaamattomasti silmiään.

- Minne mentäisiin? Sinä päätät, tamma kysäisi hetken kuluttua ja hymyili aurinkoisesti.

May ei tuntunut olevan tyytyväinen kimon vastaukseen, mutta Gene oli kuitenkin sen veli, vaikka olisihan ori voinut paisua tyytyväisyydestä ilman omantunnon tuskia jos olisi halunnut. Ace uppoutui hetkeksi ajatuksiinsa, seuraten palominon kulkua hymyillen.

"No, ensin aamiaiselle?" ori ehdotti tammalle ja ravasi sen ympäri hieman elvistellen ja virnisti täysiveriselle.

May seurasi hetken oriin ravailua toinen kulma koholla, mutta ratkesi sitten nauramaan.
- Vaikka, tamma myöntyi ja tönäisi Acea kylkeen tämän osuessa kohdalle.

- Tosin vain, jos saat minua enään kiinni!

Palomino naurahti ja nosti ravin, vilkaisten nauraen taakseen.

// May poistuu, kiiitos tästä mukavan sovinnollisesta pelistä! (; //