I'm a woman too, have you noticed? (Havumetsä, Diomede)

// Otsikko on rock xD vaan Nica & Panu //

Polly katseli ympärilleen, oli hämärää, eikä se johtunut vain yöstä vaan puiden luomasta varjosta, puoliverinen epäili pääsikö metsään ikinä valoa. Havuja tipahteli ruunikon lautasille sen osuessa vahingossa oksaan, tuntui oudolta olla näinkin kaksin.
"Huomasitko muuten, olimme ensimmäistä kertaa samaa mieltä jostan pitkästä aikaa laaksossa." Polly huomautti naurahtaen jättäen pohtimiset sikseen ja vilkaisi taakseen, nähdäkseen oliko Panu tulossa.

Ruunikko päätti ettei ainakaan tällä kertaa aloittaisi riitaa jostain mitättömästä aiheesta, vaikka kumpikin tuntui olevan niin lahjakas siinä lajissa.

Panu mateli tamman perässä mutristaen suutaan. Ei se ollut pyytänyt tammaa mukaansa, tosin mikäpä vika seurassa oli. Olihan sillä ollut seuraa viimepäivinä kokoajan. Tyhmä nuori tamma joka ei osannut ajatellakkaan mihin oli joutunut osalliseksi. Panua ihan nauratti koko asia, eikä ori tuntenut minkäännäköistä omatunnonpistosta asiasta.

"Pitkästä aikaa? Sinä et ole puhunut minulle kunnolla pitkään aikaan.."

"Sinua ei näkynyt kunnolla pitkään aikaan." Polly huomautti hidastaen liinakon vierelle, "Ja siitä puheen ollen, saitko jo kostosi? Vai katoatko kohta taas johonkin sen varjolla?" ruunikko jatkoi katsoen tarkasti Panun reaktiota. Sitä kiinnosti mitä toinen oli puuhaillut, vaikka toinen tuntuikin enemmänkin nauravan sille tosiasialle ettei puoliverinen ollut pahemmin kysynyt liittyäkkö seuraan vai ei, Polly ei antanut sen häiritä jos se jotain oli orista oppinut se oli se ettei kysely läheskään aina tuottanut tulosta.

"Mutta en aloita tällä kertaa riitaa ja päädy taas siihen lopputulokseen että riitely on turhaa."

Ori valpastui hieman.
"Äääh.. luulempa että seuraavan kerran joku etsii minut käsiinsä. Mutta kyllä, sain kostoni." Panu totesi ja tuhahti naurahduksenomaisesti virnistäen hieman.

"Sinä et vain osaa olla aloittamatta riitaa" Panu naurahti, ojensi päänsä kohti ruunikkoa, näykkäisi tätä lavoilta ja ravisteli sitten päätään viskaten etujalkansa ilmaan.

"Eli kaikki hyvin toistaiseksi?" Polly varmisti virnistäen tyytyväisenä, nyt ei olisi ainakaan heti tarve häipyä minnekkään.

"Osaampas!" ruunikko vastasi nauroi toisen mahtailulle, "Tai sitten se vai johtuu sinusta." se huomautti ja töytäisi liinakkoa leikkisästi hypähtäen sitten kauemmas kaikilla neljällä jalalla ja vilkaisi Panua kiusoittelevasti.

"Ehkäpä, toivotaan parasta." Ori hymähti ja hymyili vinosti.

"Minusta? Mikä vika minussa taas on? Tyhmä? Ääliö? Ajattelematon? Vai kaiketi muuten vain riittämätön sinun makuusi?" Panu kysyi ja loikkasi sen jälkeen Pollyn eteen ja koski hellästi hampaillaan tamman kaulaa.

"Et, et, välillä hieman ja riittämättömyydestä en tiedä kun en ole kokeillut." Polly vastasi sitä mukaa kun ori kyseli ja virnisti suomenhevoselle kiusoittelevasti ja näytti tälle kieltä. Hämääntyen hieman liinakon ollessa pian taas lähellään, mutta kokosi itsensä ja näykkäisi oria takaisin vihjailevaan sävyyn.

"Ja vaikka olisinkin testannut, eihän minulla olisi mitään mihin verrata." ruunikko huomautti nauraen ja käveli orin ohi kylki kylkeä hipoen. Ja hypähti sitten reiusti kauemmas Panusta.

Panu painoi turpansa vasten ryntäitään ja pärskähti.
"Sinä siis teet johtopäätökset hätiköidysti?" Ori naurahti hyväntuulisesti. Tammahan flirttaili hänelle!
"Niin tapaistasi, höyrykalle" Ori totesi pärskähtäen nyt uudelleen.
Tamman kosketus kyljellä sai Panun läpi kulkemaan hienoiset kylmän viileät väreet jotka etenivät kyljestä joka suuntaan. Ori käännähti kohti Pollya. Hetken suomenhevosen sininen ja ruskea silmä tutkivat tammaa ja mieli yritti saada kiinni toisen mielestä. Sitten Panu otti muutaman askeleen tamman vierelle ja laski turpansa toisen harjaan alkaen hamuta sitä.

"Enhän minä mikään höyrykalle voi olla, olen sentään naispuolinen henkilö, ihan vain jos et ole sattunut huomaamaan." Polly vastasi naurahtaen, sen kylkeä kihelmöi yhä mutta se unohtui nopeasti Panun alkaessa hamuta sen harjaa. Ruunikon koko tuntoaistia kihelmöi toisen kosketuksesta.

Polly hieroi liinakon kaulaa ja näykkäisi välillä kiusoittelevasti tätä sään lähettyviltä.

"Ahaa.. kenties se olikin uusi tieto minulle.." Panu vastasi hymyillen vinosti ja luoden 'tulkittavan' katseen kohti tammaa.

"Leikitteletkö sinä minun kanssani?" Ori kysäisi virnistäen. Panu liikahti vielä lähemmäs tammaa.

"Vähän ajattelinkin." Polly huomautti vastaten toisen katseeseen ja hymyillen kiusoittelevasti.

"Leikittelen? Enhän minä nyt sellaista tekisi." tamma vastasi vieden turpaansa pitkin liinakon kaulaa aina selälle asti, "Vai onko tämä kiusoittelua?" se kysyi sitten viattomasti antaen kuitenkin katseensa kertoa toisenlaista tarinaa.

"Ei sinun tarvitse.. Anna minä hoidan sen homman." Ori totesi..
Panu rupesi nyt kyhnyttämään ruunikon säkää. Jokainen liike oli harkittu ja viestitti kiintymystä. Hetken rapsutettuaan Panu ojensi kaulansa yltääkseen kyhnyttämään toisen hännänjuurta.

Pollyn koko kehoa kihelmöi toisen kosketellessa sitä erinnäisistä paikoista, vastaten välillä kosketteluun, mutta inahti sitten tahtomattaan orin siirtyessä kyhnyttämään hännäjuurta. "Siinä sinä olet ainakin hyvä." tamma huomautti hengästyneenä, tuntien kuinka koko keho vain odotti liinakkoa.

"Herkkis" Panu härnäsi tamman inahtaessa 'tammamaisesti'. Tyypillistä Liinakko mietti ja virnisti rapsuttelunsa välissä.
Panu siirtyi taas kutittelemaan Pollya aivan sään yläpuolelta. Tamma oli jännittynyt ja sen tunsi, mutta Panu vähät välitti.
Ori haki vielä lupaa tarraamalla kerran kiinni Pollyn säkään, mutta mitään ei näyttänyt tai tuntunut tapahtuvan toisin. Panu päästi hetkeksi irti, otti askeleen taaksepäin ja nousi tamman selkään tarraten taas kiinni tämän säästä ja pitäen etujalkansa painettuina vasten Pollyn kylkiä.
Enempää Panukaan ei odottanut vaan salli itsensä mennä tamman sisään.

"Kovis." Polly vastasi toiselle vilkaisten tätä, pystymättä peittämään sytytettyä himoa silmistään, nyt jos Panu lopettaisi se ei voisi arvatakkaan kuinka tamma pettyisi. Muuta ruunikko ei juuri ehtinyt ajattelemaankaan tuntiessaan uuden kosketuksen säässään, tällä kertaa lupaa pyytävän tarrautumisen, eikä tammasta ollut mitään enää kieltämäänkään.

Polly ei ikinä ollut edes kuvitellutkaan vastaavaa tuntemusta, sen hengitys tihentyi jo pelkästä kiihkosta ja kaikki ajatukset jäivät jonnekkin halun taakse. Ruunikko nautti täysin siemauksin hetkestä.

Ori hymähti nautinnosta toimiessaan aivan vaistonsa varaisesti. Sen täytyi myöntää pitävänsä tammasta paljon myös entisestään, mutta nyt asiat olivat saaneet taas uuden merkityksen. Polly tuntui hyvältä kaikinpuolin, vaikka riitoja välillä syntyikin.

Pikkuhiljaa Panun kaula alkoi kostua hiestä. Liinakko sai lopulta tyytyväisyyden tunteen ja irrotti otteensa tamman säästä ja laskeutuessaan taas neljälle jalalle. Panu näykkäisi tammaa vielä hampaillaan, hellästi tientekin.

Polly tunsi uppoavansa samettiseen uneen, hetkeksi, ja palautui hiljalleen takaisin nykyhetkeen hengästyneenä ottaen kaiken vastaan mitä Panu vain sille antoi. Ruunikon karva oli paikoin tummentunut hiestä jonka kiihko nosti pintaan ja sen tyytyväisyyden tunnetta vain täydensi oriin suoriutuminen loppuun.

Orin laskeuduttua alas Pollyn selästä, tamma katsahti liinakkoon hymyillen tyydytetysti, voimatta kätkeä jälkiä juuri saadusta mielihyvästä. Ruunikko tuuppasi suomenhevosta pehmeästi, tasaten samalla hengitystään.

Panu hymyili lempeästi ja katsoi tammaa säteilevin silmin. Silmissä oli totisesti jotain uutta ja jotain sellaista mitä siellä ei ollut ollut ennen. Ainakaan Pollyn nähtävillä.
Ori astui lähemmäs tammaa ja veti tämän lähelleen painaen päänsä tämän selän yli.
"Odotitko sitä?" Panun oli pakko kysyä, vaikka ehkä se ei ollut kaikkein paras kysymys..

Polly hämmästyi nähdessään liinakon silmissä aivan uudenlaisen katseen entiseen verrattuna, se ei uskaltanut edes arvailla mitä katse sisälsi. Ainoa asia mistä tamma nyt oli varma olivat sen omat tunteet Panua kohtaan, nyt se tiesi täysin mitä suomenhevonen sille merkitsi, eikä voinut itse uskoa tunnetilaansa eikä voinut estää sen sätelyä ulospäinkään.

Ruunikko antoi toisen vetää itsensä lähelleen ja veti sisäänsä Panun tuoksua, hymyillen samalla toisen kysymykselle, "Kaiketi, entä sinä?" Polly kysyi pehmeästi ja sulki silmänsä hetkeksi.

Ori vaihtoi painoaan toiselta jalalta toiselle ja hymähti.
"Kaiketi." Ori vastasi ja virnisti. Hetken Panu vain oli ja piti tammaa lähellään, mutta sitten Panu peruutti kauemmas.

"Haluan näyttää sinulle jotain kaunista, tule." Ori kutsui tammaa mukaansa.
"Käydään vielä kun minulla on mahdollisuus olla rauhassa."

Lämpö valtasi koko Pollyn ruumiin ja se hymähti onnellisena kuullessaan orin vastauksen, tamma avasi silmänsä toisen irrottautuessa.

"Käydään vain." ruunikko vastasi luottavaisena, juuri sillä hetkellä se olisi luultavammin hypännyt jyrkänteeltä jos Panu olisi vain pyytänyt, se astui hieman lähemmäs liinakkoa hymyillen ja hieroi päätään tämän kaulaan. "Näytä vain tietä." Polly kehotti.

Panu asteli eteenpäin havujen osuessa milloin mistäkin suunnasta. Ori suunnisti kohti metsän reunaa. Matkaa oli kiitettävästi ja siinä meni juuri sen verran aikaa kuin Panu halusikin siihen menevän ja pimeys tiivistyi hevosten ympärille.

Pikkuhiljaa hevoset saapuivat kohti metsän reunaa. Panu astui ensin pois metsästä ja katsahti taivaalle. Kyllä, siellä oli revontulia, vaikkakin vaaleana. Silti ne pystyi näkemään.
"Oletko ikinä pysähtynyt elämässäsi katselemaan revontulia?"

Polly seuraili Panua metsän läpi, välittämättä siitä vaikka pimeys tiivistyikin välillä kaksikon ympärillä. Tamma seuraili liinakon kulkua hymyillen.

Metsän reunan lähestyessä pimeys lientyi ja pian metsän reuna siintyi eteen. Toinen suuntasi katseensa taivaalle ja Polly teki samoin, revontulia, niitä tamma ei edes muistanut nähneensä koko kaamoksessa olo aikanaan eikä ennen sitäkään. "En ole ikinä tajunnut enkä ehtinyt, aina on ollut jotain." ruunikko vastasi painautuen lähemmäs Panua, päättäen painaa koko hetken päähänsä pysyvästi.

"Niin ajattelinkin" Panu hymähti ja veti tamman taas lähelleen.
Ori hamusi hetken tamman harjaa, se rauhoitti Panua itseäänkin. Nyt sen oli pitkästä aikaa hyvä olla.

Polly sulki silmänsä liinakon hamutessa sen harjaa, se rauhoitti tammaa entisestään, ensimmäistä kertaa koko elämänsä aikana se tunsi olonsa mahtavaksi. Mikään ei olisi sillä hetkellä saanut rikottua tunnelmaa.

"Oletko onnellinen?" ruunikko kysyi hymyillen ja avasi silmänsä katsoen Panua säihkyvin silmin.