I'm a woman too, have you noticed? (Havumetsä, Diomede)

"Nytkö? Voisimpa melkein sanoa että olen. Aiakin onnellisempi kuin pitkään aikaan. Ehkä minulla on ollut stressiä.." Ori totesi virnistäen, mutta jatkoi sitten Pollyn hiplaamista.
Kerrankin he eivät olleet kokoajan huutamassa toisilleen..

"No äskeinen oli sitten sopiva keino purkaa sitä tressiä." Polly naurahti iskien silmää liinakolle ja hieroi orin kaulaa hymyillen.
Tämä oli ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin ainainen riiteleminen.

"Senkin ketkuilija" Panu sanoi hymyillen. Ori tönäisi tammaa ensin helleästi ja näykkäsi tätä sitten kyljestä ja sen jälkeen hieman alempaa, mahasta.
"Sinäkö tarjosit itseäsi tahallasi saadakseni minut paremmalle tuulelle?" Ori kysyi.

"No se voisi olla ainakin yksi hyvä syy, sie kuitenki olit aikamoinen jöröjukka." Polly virnisti liinakolle, "Enkä minä tarjonnut, vihjasin vain hienostuneesti." tamma jatkoi kiusoitteleva pilke silmissään ja huokaisi mielihyvästä toisen kosketuksesta.

"Mutta kyllähän se siihenkin auttoi." ruunikko huomautti hymyillen ja tutkaili Panun ulkoista olemusta hetken, liu'uttaen sitten turpaansa liinakon kaulaa pitkin.

"Saan sinulta kylmiä väreitä" Panu hymähti ja katsahti Pollya.
"Jääprinsessa." Liinakko vastasi toisen nimittelyihin. Mikäköhän peli tästäkin oli tulossa.
"Sinun hienostuneet sanasi ovat käskyjä eivätkä vihjauksia" Panu naurahti."Vaikutit poissaolevalta aiemmin.. ennen kuin tulimme metsään.. oliko jotain tai onko jokin vinossa?"

Polly hymyili toisen nimitykselle, "No ehkä niin, mutta olen huomannut että vihjaukset eivät sinuun tunnut toimivan." tamma huomautti Panulle naurahtaen, se painoi joka sentin orista mieleensä, valokuvaksi verkkokalvolleen jonka pystyisi näkemään aina.

"Ei ollut, mietin vain kaikkea tapahtunutta. Minulla ei ole ollut rauhallista päivää elämässäni." tamma huomautti, "Ja sinä et edes nähnyt Värettä." ruunikko huomautti muistaen varsan, joka oli jo lähtenyt omille teilleen. Toinen olento Pollyn elämässä johon tammalla oli viha-rakkaussuhde. "Ja sitten tietysti mietin tunteitani." ruunikko jatkoi painautuen entistä lähemmäs liinakkoa.

"Väre?" Panu toisti ihmeissään. "Pitäiskö minun nyt ruveta mustasukkaiseksi?" Ori naurahti, kyllä se tiesi, että tamma ei ollut sitä sorttia joka roikkui muitten perässä jatkuvasti.. toisin kuin Panun laita. Ori oli.. missä oli, teki mitä teki ja tamma hänen edessään ei tiennyt puoliakaan siitä mitä Panu oli saanut teoillaan aikaan.
Paha olento kenties, mutta liinakkoa ei haitannut. Hän oli mitä oli.

"Tunteitasi?"

"Väre oli ja on yhäkin eräs helvetin pässinpää varsa tai nuori nykyisin." Polly vastasi virnistäen, kyllähän se piti mustanpuhuvasta tammasta, vaikkakin niiden tempperamentit sattuivat törmäävään toisiinsa epäillyttävän usein. "Kiitos minun." tamma huomautti vielä naurahtaen.

"Niin tunteitani, enemmänkin niiden nykyistä ilmestymistä kuin niiden puutetta."

Panu kuunteli Pollyn selitystä Väreestä ja nyökkäsi pienesti.
"Äiti harjoittelua" Ori naurahti ja tuuppasi ruunikkoa.
"Haluaisitko varsan?" Panu heitti kysymyksen ja virnistii. Sen jälkeen Panu alkoi rapsuttamaan hampaillaan Pollyn sään juuresta.

"Se oli enemmänkin harjoittelua täydelliseksi riitapukariksi." Polly huomautti virnistäen, Väre tuskin olisi tuntenut ruunikkoa juuri sillä hetkellä samaksi tammaksi joka sen kasvatti.

"Haluaisin, tosin jos se on meidän niin siitä tulee varmasti järkyttävä riiviö." puoliverinen huomautti hymyillen vinosti liinakolle, se ei olisi voinut kuvitellakkaan hankkivansa varsaa kenenkään muun kuin Panun kanssa.

"Hah. Kyllä sinä sille pärjäisit. Onko hevosta jota sinä et saa ojennukseen?" Ori naurahti. Toden totta.. saattoi vain odottaa tietääkseen millainen heidän mahdollinen varsansa saattaisi edes olla.. Panu toivoi, että se ei tulisi olemaan hänen näköisensä.. jo ihan siitä syystä, että Panulla oli isompaakin isompi joukko vihamielisiä tuttavia ja varsan ja hänen samannäköisyydestä voisi koitua ongelmia.
Bregokin oli saanut ongelmia hänen ilmestymisestään kuvioihin, ei sillä ettei veljellä olisi ollut ongelmia jo ennestään..

"No suoraan sanottuna ei ole." Polly vastasi naurahtaen, mutta arveli jo valmiiksi ettei ainakaan varsa tulisi olemaan niitä helpoimpia pistää järjestykseen.
"Minkähän näköinen siitä tulee?" tamma kysyi hymyillen, yrittäen luoda silmiensä eteen kuvaa varsasta, jos se Panuun tulisi se saisi taatusti tuta isänsä tekemiset myöhemmin. Tosin oli Pollyllakin ongelmia omasta takaa, tosin jos varsa tulisi hitustakaan vanhempiinsa niin ainakin sen tulevaisuus olisi taattu.

Ruunikko huokaisi onnellisesti ja hieroi päätänsä suomenhevosen kaulaa vasten, tuntien aivan uutta lämpöä sisällään ajatellessaan Panua ja ehkä tulossa olevaa varsaa.

"Toivotaan ettei ainakaan minun näköiseni" Ori hymyili. "Minua vain vähän.. sanotaanko.. pelottaa mitä se tulee saamaan osakseen.." Panu tuhahti ja ravisteli päätään.
"Mutta ehkä on liian aikaista aloittaa ajattelemaan moisia.." Panu totesi kun tamma kyöhnäytyi vasten häntä.

Polly lopetti liikkeensä, se ei olisi ikinä uskonut toisen myöntävän pelkoaan, "Jos se minusta on kiinni niin turhaa pelkäät ja jos se mukula tulee yhtää kumpaankaan meihin niin minua pelottaa mitä muut tulevat saamaan osakseen." ruunikko huomautti rauhoitellen oria.

"Mutta nyt on tosiaan liian aikaista millekkään sellaiselle." tamma myönsi ja jäi tutkailemaan Panun piirteitä hetkeksi, näyttäen hieman mietteliäältä. "Minä rakastan sinua Panu, kaikista riidoista huolimatta. Eikö ole uskomatonta?" Polly lopulta tunnusti hymyillen, se ei olisi uskonut sanovansa moista kellekkään, mutta nyt se lopulta päätti ottaa härkää sarvista. Elämästä ei koskaan tiennyt, eikä tamma halunnut Panun elävän ilman niinkin tärkeää tietoa. Olempa minäkin taas pehmo..

"Toivottavasti niin päin." Ori naurahti Pollyn huomautukselle, ei hän ollut sitä tullut ajatelleeksi.

"Kiitos Polly.. On se. Yritetäänkö olla riitelemättä tästä lähtien?"

"Mitä luultavammin niin päin." tamma naurahti, antaen itsensä tuntea täydellistä iloa nykyisyydestä, vaikka olikin saanut kantapään kautta ettei sellainen yleensä auttanut.

"Kiitos?" ruunikko kysyi virnistäen, se oli jo siedättynyt Panun hetkittäin tökeröille vastauksille johonkin sellaiseen joka vaati tammalta itseltään paljon sisäisiä keskusteluja. "Miten lie sekin onnistuu meiltä?"

"Ööhm.." Ori tuhahti, mutta ei kommentoinut sanomaansa. Panu ei vain ollut varma pystyikö hän sanomaan rakastavansa ruunikkoa. Ehkä ei vielä.

"Jos olemme kärsivällisiä.. luotamme toisiimme?"

Polly virnisti toiselle, "Rauhoitu, en minä tästä ole nyt mitään älämölöä nostamassa." tamma huomautti ilkikurisesti. Sille riitti nyt että Panu tiesi, turhaa se yrittäisi inttää toiselta mitään vastausta jota ori ei itse ollut halukas tai valmis sanomaan.

"Luottaminen kyllä onnistuu.. Mutta kärsivällisyys ei ole minun hyveitäni ainakaan." ruunikko huomautti naurahtaen ja hieroi liinakon kaulaa.

"Minun täytyy siis vain yrittää totetuttaa omia ehtojani..? Toivotaan parasta." Panu sanoi ja hymyili pienesti.
"Oletko nähnyt tarpeeksi revontulia? Minulle ne alkavat jo riittää.."

"Toivotaan vain." ruunikko huomautti ja hymyili vinosti, se katsahti vielä kerran taivaalle, "Kyllä tämä minullekkin alkaa jo riittää, menee vain maku noistakin." Polly vastasi ja kosketti liinakon turpaa, valmistautuen sitten lähtöön, kerrankin sitä ei haluttanut nostaa pystyyn kunnon rähinää.