New now, not tomorrow anymore (Havumetsä, Diomede)

Raudikko hannoverori ravasi harppoen metsässä. Rico oli pikkuhiljaa alkanut epäillä viimeisen kilometrin olleen kuitenkin väärään suuntaan - eikös lumi vähentynytkin eteläänpäin mentäessä?

Ori otti vielä muutamaan askeleen ja seisahtui, antaen katseensa sitten kiertää ympärillään. Hiirenhiljaista.

Rico kohautti harteitaan. Mitäs pienistä, kyllä se viimeistää parinkymmenen kilometrin jälkeen eloa löytäisi - aivan niinkuin joka kerta matkansa varrella.

Raudikko hypähti taas liikkeelle, se antoi jalkojensa sulattaa huvikseen lunta kavioissaan, samalla paljastaen sammalta ja neulasia altaan.

// D ja R, welkommmmen //

Lunta, lunta ja taas kerran lunta. Ilmeisesti lumi ei sulanut kaamoksessa koskaan, tai ainakaan Raziel ei lumettomaan maisemaan vielä ollut törmännyt. Kiitos muutaman humalaisen ja hihittelevän tamman, ori oli saanut paikasta kaikkein tärkeimmät asiat selville, eikä yhtään enempää, sillä kirjava ei ollut flirttailutuulella.

Villihevonen vilkaisi ympärilleen, kaiketi tähän maisemaan oli hyvä tottua, sillä Raziel oli tullut jäädäkseen. Kyky ainakin oli oiva leikkikalu.

Siinä samaassa orin huomio kiinnittyi lähestyvään mekkalaan, ainakin kaiken sen hiljaisuuden jälkeen jota kirjava oli saanut kokea. Raziel luimisti korviaan varmuudeksi, jos paikalle sattuisi kovanaama, tämä saisi tuta nahoissaan kehen oli törmännyt.

Ricokin havahtui ääneen. Askeliin jopa?

Ori siristi silmiään ja harppasi muutaman askeleen sivulle, kiertäen muutaman näköetäisyyden pilaavan puun ja pysähtyen sitten uudestaan.
- Oho, jätkähän näyttää siltä ku kävis päälle vaikka ei olla koskaa nähtykkää, Rico tokaisi yllättyneesti, ennen kuin oli ehtinyt edes ajatella edessään seisovaa kirjavaa oria ja nosti hetkeksi huvittuneen hymyn huulilleen.

Pian ori kuitenkin rykäisi, se laski katseensa ja nosti tämän uudestaan toisen silmiin, nyt asiallisen reippaasti hymyillen.
- Niin tosiaan Rico oon, mites sä?

Rautias seisoi rennonsti toiseen takajalkaansa nojaten, mutta pieni varautuneisuus leijui sen ympärillä. Toinen tuntui vähintäänkin kärttyiseltä, kokemuksesta Rico tiesi, että tälläisten tyyppien ärsyyntymisessä ei mennyt kauaa - ei, vaikka ärsytys ei olisi ollut tahallista.

Rautias ori ilmestyi varsin nopeasti Razielin näköpiiriin, sopottaen ilmeisen yllättyneenä jotain kirjavan olemuksesta. "Hyvin tarkkasilmäistä ja niin voi käydäkkin." ori huomautti, vaikka rentoutuikin hieman, ainakaan toinen ei yrittänyt hyppiä silmille taikka vittuillut. Kummastakin kirjava oli elämänsä aikana saanut tarpeeksi, lauman pohjimmaisena eläminen opetti selviytymään.

"Raziel." ori esittäytyi ja tutkaili Ricoksi esittäytynyttä rautiasta tarkemmin, ilmeisesti toinen kyllä tajusi ettei kirjava sietänyt ärsytystä sillä rautiaskin tuntui varautuneelta.

Äkäpussi. Rico kuitenkin peitti virneensä, nyökäyttäen päätään ymmärtäväisesti toisen esittäytymiselle.
- Joo-o. Mites on, missä täällä on lähin elämää sisältävä alue? Hannover uteli hetken kuluttua ja uskaltautui ottamaan hieman vitsikkäämmän hymyn huulilleen, varoen kuitenkin elehtimästä matchokkuutta. Siitä toinen vasta pultit varmasti vetäisikin.

Rico pysyi yhä aloillaan, rentoutuen joksikin aikaa kokonaan ja antoi häntänsä heilahtaa kerran sivulta toiselle.

"Elämää?" Raziel toisti virnistäen hienoisesti, kyllähän ori paikan tiesi, kun oli sattunut sen jo muutamaan kertaan sivuuttamaan. "SD, voin taata että siellä on aina vähintäänkin yksi enemmän tai vähemmän selväpäinen elämänmuoto." ori vastasi, rentoutuen entisestään.

Kirjavaa vitutti yhä, mutta ilmeisesti rautias osasi olla sanomatta vääriä asioita, sillä ainakaan vielä Razielin liiankin tulinen tempperamentti ei ollut leimahtanut.

- SD? Ori kohotti kulmiaan.
- Kuulostaa hyvältä. Ilmeisesti täkäläisten yleisin hengailupaikka? Rico hymähti ja vilkaisi samalla ympärilleen, totisesti, alueella oli turha mahtailla. Lunta ja metsää hehtaari toisensa perään.

"Sätkyn Drinkit, koko kaamoksen ainoa baari ja sen kyllä huomaa." Raziel vahvisti, muuten koko paikka tuntui pystyyn kuolleelta peräpohjolalta.

"Muuten tämä paikka on lähinnä pystyynkuollut erämaa." ori totesi synkäsit, kirjava mittaili Ricoa katseellaan, toinen vaikutti melkeimpä ärsyttävän positiiviselta tapaukselta.

Baari? Ricon silmät muovautuivat aavituksen kastanjanruskeammaksi.
- Ainoa baari? Hei camoon, sittenhän tää on aikamoinen menomesta, ori naurahti ja heilautti päätään. Totisesti, ei se ennen baareissa ollut käynyt. Vaikka sitähän raudikko ei tiennyt, että Kaamoksen pimeydessä ei kauaa baarit piristelleet.

- No mut miten on, jos kerta muualla on pystyynkuollutta erämaata ni olisko drinkit paikallaan? Sä näytät ainaki olevan yhen tarpeessa, Rico ehdotti täysin vilpittömään sävyyn, nostaen silmiinsä normaalin, toverillisen ilmeensä. Jännittyneisyys oli tiessään, rautias itseasiassa piti Razielia ihan ok kundina vaikka toinen näyttikin hieman yrmeältä elämäänsä. Mutta näissä olosuhteissa ei valittamiseen ollut varaa - ties milloin ori tapaisi uudestaan muita hevosia. Eikä ystäviä ollut koskaan liikaa.

"Varsinainen suurkaupunki tosiaan." Raziel totesi ironisesti, mutta ei pystynyt pitämään yrmeää ilmettään, Ricon energinen hyväntuulisuus oli ärsyttävän tarttuvaa.

"Minä olen yhden tarpeessa, mutta sinä taidat olla jo valmiiksi syntymähumalassa." kirjava huomautti virnistäen, ehkä seura tekisi vaihteeksi hyvää, vaikka rautia tuntuikin ylitsevuotavan energiseltä ja taatusti iskisi baarista itselleen alta aika yksikön tamman. Tosin mitäpä Raziel valitti? Voisihan sekin iskeä itselleen hieman piristystä.

- Jep, sitä sanotaan, Rico totesi toisen syntymähumala- huomautukselle, sen ori oli kyllä kuullut ennenkin.

Hannover vilkaisi ympärilleen, vieden katseensa sitten takaisin Razieliin.
- Mihis päin sitä mennään?

"Miksihän." Raziel pohti hymyillen vinosti ja kohotti toista kulmaansa, ilmeisesti Rico oli aina samallainen.

"Äh, seuraa minua." valokuvamuisti ja pettämätön suuntavaisto olivat käteviä avuja villihevoselle, varsinkin jos epäili piakkoin olevan sukunsa viimeinen.

Rico kohotti kulmiaan ja virnisti pienesti, lähtien sitten kävelemään kirjavan perässä.

- Hyvä et sä ees tiiät mihinkä kulkea, mun suuntavaisto on suoraan puuhevoselta, Ori huomautti naurahtaen karkeasti itselleen. Niin. Surkea tosiaan - juuri suuntavaistonsa takia Rico oli tänne takapajulaankin eksynyt.

- No mut osaatko kertoo viel jotain muuta täst mestasta. Onko hyvännäkösiä muijia? Rautias kysäisi ja käveltyään hetken Razielin vierellä, iskien silmäänsä lauseen lopuksi.
- Meinaa sulla nyt luulis olevan kysyntää.

"Se taitaa selittääkkin.. Miksi ihmeessä olit menossa pohjoiseen? Luulisi sielä olevan paljon enemmän lunta kuin täällä." Raziel kysyi kohottaen kulmaansa uudelleen, oli liiankin selvää ettei Rico ollut tainnut suunnitella suuntaavansa pohjolaan.

"Lunta, lunta ja vielä kerran lunta, kolme klaania ja hylkiöitä." kirjava luetteli virnistäen sitten rautiaan kysymykselle, "Mistä luulet minun saaneen omat tietoni? Satun vain olemaan kranttu neitosten suhteen." miksipä ei kun siihen kerran oli varaa? Mikään ei pakottanut Razielia tyytymään aivottomaan juoppoon.

- Älä kysy, tais olla just tätä mun suuntavaistoani parhaimmillaan, ori naurahti ja pudisteli päätään.

- Okei, noi on varmaan syytä pitää mielessä. Ai kranttu? Sun puheitten perusteella mua on jo alkanu hirvittää tän paikan naiskaarti, Rico naurahti toistamiseen ja loi hetkeksi kauhistuneen ilmeen kasvoilleen.
- Kai kaikilla on kuitenki neljä jalkaa ja karvapeite?

"Tiedätkö en menisi siitäkään takuuseen." Raziel huomautti naurahtaen kuivasti, "Ehkä minä olen vain sattunut paikalle kun pahimmat juopot ja huorat ovat kokoontuneet." ori lohdutti toista virnistellen.

"Ja pakkohan täällä on olla muutama vetävämpikin tapaus."

Ori kohotti kulmiaan. Karvattomia, kaksijalkaisia tammoja? Toivottavasti ei..
Rautiaalla ei ollut vielä aavistustakaan, miten värikäs koko Kaamoksen asukasmäärä olikaan.
- No toivottavasti, Rico totesi lopulta naurahtaen lyhyesti, - Razelin kertoman mukaan Kaamos vaikutti totisesti oudolta paikalta erämaastaan huolimatta.

- Ja jos ei ilmaannu, niin eiköhän jostaki juoppotammasta saa kuitenki ihan kelpo kumppanin pienellä siedätyksellä, Raudikko huomautti hetken mietittyään ja katsoi virnistäen Razeliin. Toinen vaikutti itseasiassa oikein mukavalta pienestä alkuvarautuneisuudesta huolimatta, mutta eiköhän Razielilla ollut siihen omat syynsäkin. Tosin niiden uteleminen ei kuulunut Ricon keskustelunaiheisiin.

"Minun kohdallani tarvitaan enemmänkin kuin siedätyshoitoa." Raziel vastasi virnistäen, "Mieluummin vaikka vuorille erakoitumaan kuin se että heräisin joka aamu tamman vierestä joka on karvaton, jalaton ja muistuttaa naamastakin variksenpelättiä." ori jatkoi virnistellen, jättäen mainitsematta olennaisen osan, luonteenpiirteet nimittäin. Kirjava oli kyllä oppinut tutkailemaan muutakin kuin ulkoista olemusta, mutta ei ajatellut jakaa ajatuksiaan Ricolle, liian tuore tuttavuus.

"Noh Rico, mistä sinä olet kotoisin. Tarkoitan siis, missä olet voinut selvitä noin huonolla suuntavaistolla?" Raziel muutti puheenaihetta.

Rico rupesi nauramaan. Nyt se toivoi todella, ettei olisi edes aloittanut keskustelua alueen naisvalikoimasta..
- Okei okei, en välttämättä haluu kuulla enempää.

Hannover kuunteli toisen kysymyksen ja siirsi katseensa eteenpäin, nostaen samalla huvittuneen hymyn huulilleen.
- Ihmisten avulla lähinnä, ties missä Bahamalla seikkailisin ilman niitä, ori naurahti ja vilkaisi Razielia.
- Nii syntyjään oon siis Saksasta, se oli hieno paikka ja sinne itseasiassa olin matkallaki ennen ku päädyin tänne.. Tai siis mut kyllä tuotiin Suomeen jollekkin megatilalle koulutukseen, joku neljä vuotta sitte, mutta niinhän siinä sitte kävi että kyllästyin ja otin hatkat, Rico selosti, vähän väliä silmienväriään muuttaen. Se oli kertakaikkisen tyytyväinen viimeiseen karkauskeikkaansa.
- Miten sun menneisyys sitte, Raziel? Raudikko kysäisi jonkin ajan kulututta, ja kohdisti hymyilevät kasvonsa kirjavaan.

Raziel kuunteli Ricon selostusta huvittuneena, "No voin sanoa, että jos olisit eksynyt Bahamalle olisit voinut käydä tervehtimässä kotiväkeäni." ori vastasi naurahtaen kuivasti.

"Juu eli Bahamalta olen kotoisin, mitättömän pienestä villihevoslaumasta nimittäin, joten minun kokemukseni ihmisistä ovat lähinnä.." kirjava ei viitsinyt edes lopettaa lausettaan, eiköhän Rico tajunnut. "Minut jahdattiin helikopterein kiinni, myytiin venäjälle mustassa pörssissä ja sain heistä tarpeekseni, joten läksin omille teilleni ja päädyin tänne." ori selosti pääkohdat tapahtumista.

Rico kuunteli toisen tarinaa ja nyökkäsi ymmärryksen merkiksi Razielin toteamukselle. Oriilla ei ollut minkäänlaista mielikuvaa, miltä villihevosena olo oli olisi tuntunut - olihan se itse elänyt koko elämänsä ihmisten huomassa - ja raudikko ajattelikin kirjavan varautuneen luonteen johtuvan osittain sen taustasta.
- No mut sit meis on kuitenki jotain samaa, Rico hymyili vinosti ja katsoi toista silmiin.

- Tosin en varmaa ikinä osais kuvitella miltä sellanen vapaus todella maistuu.

"No nythän sinulla on mahdollisuus kokeilla." Raziel huomautti virnistäen, "Täällä ei ole ihmisen ihmistä mailla halmeilla, jos et ärsytä muiden klaanien johtajia niin kaikki on ok." ori totesi hymyillen mustan hännän heiluessa puolelta toiselle askelten mukaan.

"Tosin se ei välttämättä ole sellaista mitä useimmat teistä tuntuvat kuvittelevan, ajatellaan vain sitä valoisampaa puolta ja unohdetaan se ettei ihminen kanna ruokaa tasaisin väliajoin ja että pedoista ja muista vaaroista selviäminen on sinun kontollasi." kirjava huomautti, se oli kuullut liiankin monesti muutaman vapauden haluisen kesyhevosen villit kuvitelmat siitä millaista elämä ilman ihmisiä olisi.

- Niin no totta, Rico myönsi ja kohotti kulmiaan, antaen katseensa lipua taas eteenpäin.

- Mä oon kyllä saanu jo kokea miltä tuntuu olla safkaamatta pariin päivään, tais olla pari viikkoa takaperin ku oli vaa nii hitosti lunta, ettei ees päässy kunnolla kävelemään, ori jatkoi ja hymyili vinosti, vilkaisten toisen suuntaan.
- Tosin sitä on turha verrata sun kokemuksiin.

"Nääh, Bahamalla oli vielä suht' helppoa elää, siellä ei ollut puumia eikä karhuja, mutta ihmiset olivat riesaksi." Raziel myönsi virnistäen, "Mutta venäjän puolella törmäsin muutamaan karhuun, sain nämä arvet siitä muistoksi." kirjava jatkoi nyökäten jo paranemaan päin oleviin arpiinsa lautasillaan.

"Ruokaa tosin olen tottunut etsimään mitä oudoimmista paikoista jo ihan pikku varsasta asti, saimme aina huonoimmat ruokailupaikat koska Racilla oli syntyjään alhainen asema laumassa."

- Oho, hyvä ettei henki menny, Rico totesi vilkaistuaan arpia kirjavan lautasilla.

Rautias nyökäytti taas päätään vastaukseksi.
- Miten teijän johtaja? Täys kusipää?

Ori kohotti kysyvästi kulmiaan ja kiersi samalla suuren kuusen, joka sen eteen oli ilmestynyt.