New now, not tomorrow anymore (Havumetsä, Diomede)

"No lähellä oli, kieltämättä." Raziel totesi virnistäen ja naurahti toisen kysymykselle johtajasta.

"No en minä nyt niinkään voi sanoa, hän nimittäin osoittautui isäkseni." kirjava vastasi ironiaa äänessään ja vilkaisi Ricoa, "Tosin sen hän ilmoitti vasta Racin kuoltua ja varmistuttuaan ettei minusta tullut yhtä heiveröistä kuin aluksi epäiltiin."

- Jaa no siinä tapauksessa, Rico naurahti toisen mukana ja vastasi Razielin katseeseen.

- Raciko oli sit sun äiti, ellen taas erehdy vallan? ori uskaltautui vielä kysymään ja kohotti toista kulmaansa.

"Jep, olin jo vuotiaana Racin mittainen, joten se varmaan kertoo kuinka heiveröinen emo minulla oli." Raziel vastasi virnistäen, miettien oliko todellakin kertonut juuri Ricolle melkeinpä kaikki mitä oli joutunut kokemaan. Tai ainakin ne kipeimmät asiat.

Rautias sai orista liian avautuvaisen persoonan, tosin vitutus oli selvästi vähentynyt.

Rico kohotti toistamiseen kulmiaan.
- Selvästi, ori totesi ja väistämättäkin sai kuvan omasta äidistään mieleensä. Rautias todella oli pitänyt vanhemmistaan, tosin isäänsä Rico oli nähnyt vain muutaman kerran kauempaa tarhoista - silti tämä oli ollut nuoren oriin idoli. Komea, lihaksikas ja ennenkaikkea järkevä. Vaikka kunnioitti Rico omaa emäänsäkin niin paljon kuin vain pystyi.

Hannover heräsi ajatuksistaan, se ravisti harjaansa ja vilkaisi taas Razielia.
- Pitkäkö matka vielä? Tässä rupeaa janottamaan.

"Syö lunta pahinpaan janoon." Raziel ilmoitti virnistäen, "Sinä olet luultavasti kulkenut SD ohi jo kertaalleen tajuamattakaan sitä." ori huomautti huvittuneena.

"Millaisia sinun vanhempasi sitten olivat?" kirjava uteli luonnostaan, pyyhkien isänsä lihaksikkaan olomuodon muististaan, kuinka kaunis ja elinvoimainen Raci olisikaan voinut olla jos olisi saanut oman paikkansa ylhäisenä puolisona.

- Voi olla, Rico naurahti ja vilkaisi samalla taakseen - mistä päin se oli edes tänne metsään tullut..?

Toisen kysymys sai oriin kuitenkin taas terästäytymään.
- Hmm.. Molemmat hannoverinhevosia, faija oli sairaan korkee ja lihaksikas, se oli aina mun esikuva vaikka en kyllä kauheesti sille puhunutkaan, Rico aloitti ja kohotti kulmiaan, laskien samalla katseensa mietteliäänä kavioihinsa.
- Ja mutsi, no.. se oli semmonen normaali. Rautias. Mukava, mutta osas se välillä olla tosi rasittavakin. Tiiät varmaan, ori selitti ja vilkaisi Razielia myötäkokemuksen toivossa.

"En oikeastaan." Raziel virnisti, "Raci oli melkeinpä teiniäiti, rakastui johtajan poikaan hupsusti." kirjava totesi hymyillen. "Ja neuvoi minulle hyvin miten iskeä tammoja." ori jatkoi naurahtaen huvittuneena.

"Jila oli varmaan se joka piti meille kummallekkin kuria, tiesi poikansa seikkauluista, joten katsoi parhaimmaksi pitää meidät molemmat ruodussa. Racin ja minut." Raziel vastasi pohtivasti, "Joten tavallaan myös ymmärrän, vaikka sinä tuskin haistatit äidillesi pitkiä kun sait kurista tarpeeksesi."

Rico kuunteli toisen tarinointia välillä naureskellen - Raziel oli tottavie täysin eri luokkaa kuin se, minkälaisena rautias sen pari tuntia sitten tapasi. Ja hannover piti muutoksesta - vaikka oriit olivatkin lähes täysin eri maata, Rico tunsi voivansa keskustella toisen kanssa täysin rennosti.
- Ui vitsi, Rautias tokaisi ja kohotti yllättyneenä kulmiaan.
- Vähän värikkäämpää ku mun lapsuus, ori jatkoi ja virnisti, harppaisten samalla eteensä sattuneen kiven yli.

- Joo en haistatellu, sen verran kova kuri on ollu, Rico naurahti lopuksi.
- Ties mitä isäpappa ois sitte keksiny..

"No jaa värikästä se ainakin oli." Raziel naurahti, "Jila oli tikahtua raivosta, kun ei voinutkaan kurittaa minua enään. Tai ei uskaltanut kun olin kasvanut jo isäni korkuiseksi." ori virnisti sarkastisesti Ricolle.

"Aina välillä on hyvä repäistä." kirjava totesi hymyillen, "Olisihan siitä saattanut kehkeytyä varsin rattoisa isä-poika keskustelu, kuka tietää."

- Niin no et sä mikään ruipelo oo, Rico totesi toisen sanomisille ja katsoi kirjavaa merkitsevästi.

- Faija ois kyl pistäny luultavasti juoksemaan ympäri tarhaa, eikä lopettamisesta ois ollu tietoakaan ennen ilta kuutta, oon senki joskus kokenut, Rico naurahti pudistellen päätään. Se oli totisesti ollut viimeinen kerta, kun ori oli nimitellyt äitiään "harpuksi".

"Onneksi, muuten olisin ollut kaput jo ajat sitten." Raziel vastasi virnistäen, ori oli itseasiassa kasvanut isänsäkkin ohitse ja oli siitä jollain kieroutuneella tavalla iloinen.

"Mitä teit? Ihan vain mielenkiinnosta." kirjava kysyi, muistellen omia rangaistuksiaan, Raci oli saanut aina huudot, koska tällä oli ollut jo valmiiksi iskostettu pelko toisten mielipiteitä kohtaan, mutta Raziel oli saanut monet kerrat tukistuksia ja muita ruumiillisia rangaistuksia Jilalta.

- Tasin kutsua äitiäni vanhaksi harpuksi - en tosin muista enää missä asianyhteydessä, Rico hymähti huvittuneena ja huokaisi. Kuinka kakara sitä joskus oli ollutkaan..

- Mutta enpä tehny enää samaa virhettä uudestaan, rautias jatkoi kohottaen kulmiaan. Todella, sen isän opit pureutuivat hannoveriin paremmin kuin kenenkään muun.

Raziel naurahti huvittuneena, "Vain vanhaksi harpuksi?" ori kysyi virnistellen, nyt vasta se käsitti kuinka erillainen Ricon elämä oli todellisuudessa ollutkaan. Rautias oli kiltti poika siihen verrattuna mikä kirjava ori oli.

"Minä en ole tainnut oppia vieläkään, tosin joillakin nyt vain sattuu olemaan sellainen pärstäkerroin joka suorastaan vaatii vittuilua." Raziel totesi.

- Jep. Luuletko että oisin tässä jos olisin sattunu käyttämää mitää pahempaa vielä? Rico virnisti. Toki se muita oli nimitellyt ties millä kirjolla, mutta ei nyt omaa äitiään. Turpaan siinä olisi saanut.

- Kovis vai?

Ori kohotti toista kulmaansa ja hymyili vinosti, sen silmissä paloi leikkimielinen pilke. Tosin Raziel näkyi uskottavana Ricon silmissä - rautias oli varma, että kirjava oli kyllä näyttänyt kaapin paikan useaankin otteeseen.

Eikä siinä mitään ihmeteltävää ollut, toinenhan oli jo ulkonäöltään varteenotettavan kokoinen.

"Sitten sinulla oli varmasti jämpti isä." Raziel totesi vastaten Ricon virnistykseen omallaan.

"Kaipa minua sellaiseksikkin voi sanoa.. Ehkä tempperamenttinen sopii paremmin." ori vastasi ilkikurisesti virnuillen, "On kait sitä tultu tapeltua hieman useamminkin, kuin olisi luultavasti ollut tarvetta." kirjava pohti, minkäs ori sille saattoi että kaikki halusivat kokeilla miten pärjäisivät yrmeää villihevosta vastaan.

- Olihan se, faija oli aina vähän kireä ainaki kasvatusasioissa, Rico muisteli hymyillen.

- Okei, tempperamenttinen. Mitä tarkotat sanomalla "kuin olisi ollut tarvetta"?, Ori naurahti, se ei totisesti halunnut olla Razielin listalla seuraavana.

Vaikka se olikin aika epätodennäköistä, hevoset tulivat hyvin yksiin.

"No lähinnä sitä, ettei olisi tarvinnut antaa opetusta jokaiselle vastaan kävelleelle ääliölle." Raziel vastasi, "Taikka muuten vain niille jotka ovat ottaneet päähän, en ole paras itsehillinnän suhteen." ori naurahti huvittuneena. Tempperamentti tosiaan kuohahteli, välillä liiankin useasti.

"Sinä et näytä siltä että olisit tapellut liiaksi." kirjava huomautti Ricolle, virnistäen, toisen kasvatuskin oli täysin toista luokkaa.

Rico kuunteli toista, aina välillä virnuillen. Eli kovis koviksen asussa.

- No jaa, kyllä sitä joskus on tullu kovemminki otettua yhteen, mutta en silti välttämättä haluais matsia sun kanssa, rautias naurahti ja vilkaisi Razielin suuntaan. Kyllä hannover puolensa osasi pitää, eikä kavahtanut vaikka vähän sattuikin, mutta kunnon tappeluista ori välittänyt pätkääkään. Turhaa mesoamista, asiat voitiin selvittää sanoinkin.

Raziel virnisti, "Älä huoli, se osuus olisi tullut jo, jos et olisi osannut käyttäytyä." kirjava virnisti, se ei halunnut käydä enää rautiaan kimppuun. Eikä ollut halunnutkaan, toisesta oli kuoriutunut varsin mukava tapaus.

"Sinun hyvätuulesi on ärsyttävän tarttuvaa." kirjava huomautti naurahtaen.

- Ihan hyvä vaan, mä en nimittäin en kauheena hengaile valittajien kanssa, Rico vastasi hymyillen vinosti ja keskittyi taas hetkeksi katselemaan eteensä.

- No mut sul ei siis oo naista ainakaan puheista päätellen? Vai joku karvaton kolmijalkainen, viidellä silmällä?

Rico siirsi keskustelunsa taas tammoihin, lähes huomaamattaan, mutta mitäs ihmeellistä siinä oli. Kyllä jätkät aina tytöistä puhuivat.

Raziel virnisti, "Ehkä sinun seurasi tekee minulle ihan hyvää, olen ollut aika myrtynyt viimeiset kuusi vuotta elämästäni." ori huomautti huvittuneena.

"Ei ole, ei. Onko sinulla?" kirjava palautti kysymyksen rautiaalle, kohottaen kulmaansa Ricolle, joka oli taas onnistunut ohjaamaan keskustelun tammoihin.

- No siinä tapauksessa, ja drinkillehän tässä ollaan menossakin! Rico huomautti tyytyväisenä ja antoi virneen kohota huulilleen.

- Mitä nyt siellä tallilla missä asustelin, oli yks muija, mutta ei se mitään vakavaa ollu. Ja täällä en oo muihin törmännytkää ku suhun.

Rautias hymähti, se vilkaisi kerran ympärilleen. Maisemat eivät juuri olleet vaihtuneet - kuinka pitkään tätä tolkutonta metsää oikein kesti?

"Hyvä vain." Raziel vastasi virnistellen ja nosti laiskahkon laukan, "Mutta pitäisi kaiketi lisätä vauhtia jos haluat tästä metsästä ulos vielä tänä päivänä." ori huomautti leikkisästi, kiihdyttäen sitten vauhtiaan.

Rico saisi seurata, kunhan pysyisi vauhdissa mukana.

// Raziel poistuu //

Rico oli mielissään tahdinmuutoksesta, samat maisemat alkoivat tosiaan kivettyä verkkokalvoille.

Se nosti laukan, lähtien suunnistamaan kirjavan perässä.

// Rico poistuu //