High (Kuollut metsä, Nimeämättömät)

Hetken Felipe luuli jo olleensa tässä tilanteessa ennenkin - enää puuttuisi vain pelastava ritari. Mutta niin ei pääsisi käymään, eihei. Tammalla ei ollut mahdollisuuttakaan. Ilkeä hymy kaartui oriin huulille.
- Katoa? Nono chiribata.. eihän haittaa vaikka kutsun sinua niin? Enää sillä ei nimittäin taida olla väli- AI!

Rautias astahti taaemmas ja tunsi tykyttävää vihlomista kyljessään.
- Tuo ei ollut kauniisti tehty... Felipe sanoi pelottavan rauhallisesti ja lähestyi mustaa hymyillen.
- Ei sitten ollenkaan! ori jatkoi ja luimisti korviaan, tönäisten tammaa sitten rajusti kylkeen.

Kimo täysiverinen oli nähnyt kaiken tämän puunsa takaa. Saul lähes älähti ääneen nähdessään oriin hyökkäävän tammaa kohden - mitä helvettiä..?
Kimo empi hetken, mutta keräsi sitten rohkeutensa ja astui havujen läpi näkyville.
- Hei, mitä sinä.. olet oikein tekemässä..?

Ori puraisi huultaan ja nielaisi, astuen sitten epävarmasti pariskoa lähemmäs. Nyt se oli menoa..

Mairea hymy nousi hetkeksi Alicen huulille. Mustan teki mieli ilkkua, mutta ori keskeytti Aliven taas. Nälkiintyneestä, laihasta tammasta ei ollut sen pahempaa vastusta hyvinvoivalle rautiaalle. Alicen jalat pettivät tamman alta ja musta lysähti maahan.
"Vitut minä teoistani välitän. Riittää kun sinuun sattuu." Alice manasi ja kompuroi jaloilleen. Etulpolvi oli osunut kiveen ja siitä valui verta.
Tamma piti huomionsa Felipessä, yrittäen huomata toisen seuraavat liikkeet voidakseen edes yrittää väistää sen tönimistä. Alicea suututti.

Felipe oli juuri aloittamassa uutta iskua, kun ääni takaataan pysäytti oriin.
Rautias käännähti, loi vihaisen silmäyksen vieraaseen ja käveli tätä päin.
- Miltä näyttää? Onko se nyt satanás vaikeaa, kun pitää se urhea turpa tunkea joka puolelle. Si, lähde vetämään poika.

Meksikolaisen silmät kipunoivat. Tätä se oli pelännyt. Oli se kumma kun joku sattui aina keskeyttämään parhaat puuhat.

Saul kurtisti kulmiaan ja nielaisi, ottaen yhden perääntyvän askeleen.
- Minä.. minä en mene minnekkään ennen kuin näen, ettei neiti ole enää.. vaarassa..
- ..Niinkö? Felipe keskeytti ja nosti virneen huulilleen.
- Kuuntelehan, muchacho, jos sinä pidät vain huolen omista asioistasi ja annat minun hoitaa omani? Si? Ja nyt - ala kalppia!

Alice pärskähti ja ottikin tälläkertaa uhkaavan askeleen kohti rautiasta. Tamman korvat kuitenkin nousivat pystyyn ja se käänsi päänsä kohti ääntä jonka se oli kuullut. Silmät osuivat kimoon jota Alice ei ollut aiemmin nähnyt. Hevonen näytti nuorelta, mutta Alice uskoi silti olevansa nuorempi.

"Hoitaa omasi? Voi helvetti, lopeta jo pusukala, sinulla ei ole mitään muuta tekemistä kuin olla runneltavanani." Tamma tuhahti.
"Anna hänen olla." Alice komensi kipakasti luimistaen taas korvansa.

Felipe ei ottanut tamman komennuksia kuuleviin korviinsa, vaan tuijotti nuorta oria herkeämättä.
- NO! Mikä kestää? Miksen näe jo selkääsi kävelemässä-poispäin-täältä?

Saul nielaisi toistamiseen ja astui epävarmasti rautiasta kohden.
- Minä.. minä.. en ole lähdössä minnekkään.
- Etkö? No siinä tapauksessa minun pitää ehkä hieman avittaa sinua, rautias totesi ja näytti pahoittelevalta, nousten äkkiä kuitenkin puoliksi pystyyn ja sihtasi etukavionsa kimoon. Saul ei ollut osannut varautua moiseen ja etukavio osui kipeästi oria leukaan, saaden tämän heittäytymään kauemmas.

Musta hyppäsi samoin tein eteenpäin kohti rautiasta ja näykkäisi sitä kaulalta muutamia kertoja saadakseen sen kauemmas kimosta. Nuori orihan halusi tai yritti vain auttaa, rautias taas sai Alicen suuttumaan ja tamma oli turhautunut. Aina, aina sen piti kävellä suoraan paskiaisten syliin.

Tamma latasi ponnettoman potkun kohti rautiasta ja pujahti kimon ja rautiaan väliin.
"Huono ajoitus poitsu" Alice totesi luoden kimoon mitäänsanomattoman katseen.

Samassa Felipe tunsikin tutut hampaat kaulallaan, ja käännähti raivokkaasti kohti alicea.
- Tú insensato!

Saul sai tasapainonsa takaisin ja ennen kuin ehti edes korviaan luimistaa, musta tamma ujuttautuikin tämän ja rautiaan väliin. Ori ei tiennyt mitä olisi toiselle vastannut, joten tyytyi vain vilkaisemaan tätä nopeasti silmiin.

Felipe taasen oli suutuspäissään. Se mulkaisi Alicea silmät kipinöiden, kääntyi nopeasti sivuttain ja latasi potkun mustaa kohden, jatkaen sitten kimon luo. Saul sai vaivoin väistettyä rautiaan riehumista, mutta lopulta rysähti läheisen kuusen oksien sekaan.
- Säälittävät surkimukset. Alice, minä todella luulin että olisit ollut muutakin kuin... iljettävä, ruma, aliravittu narkkari.

Felipe tuijotti tammaa inhoten, siirtäen sitten katseensa maassa makaavaan täysiveriseen.
- Ja sinä, sankaripoika... ori sanoi ja käveli kimoa kohden.
- Sinusta ei tule ikinä mitään.

Tämän tehtyään rautias naurahti ironisesti, huitaisi kerran etujalallaan oria kohden ja lähti ravaten pois.

// Felipe poistuu //

Musta kerkesi liikahtaa poispäin vain hitusen, mutta se esti rautiaan potkua osumasta kylkeen. Potku osuikin tamman takajalkaan ja Alice inahti. Alice laski kaiken painonsa toisen takajalkansa varaan saadakseen kipua säteilevän jalkansa ilmaan. Tamma oli hypännyt rautiaan kimppuun jos olisi pystynyt.

"Senkin paskiainen, luuletko sitten itse olevasi jotain muuta kuin helvetinmoinen kusipää?" Alice uhosi ja jäi mulkoilemaan rautiaan perään.

Hetken tamma oli paikallaan tuhisten turhautuneisuuttaan. Sitten se kiinni huomiotaan kimoon.
"Get up, nouse jo ylös. Mitä sinä siellä hölmötät?"

Ori kurkki varovasti tamman huutamasta oksien seasta. Alice?
Pian kimo hätkähti kuitenkin ajatuksistaan, ja nousi kompuroiden ylös.
- Öö.. en.. en minä... mitään..?

Täysiverinen vilkaisi mustaa nopeasti silmiin ja katsoi sitten maahan.
- Tuota... olen.. Saul..

Alice käänsi vain päätään kimon puoleen, sillä kääntymisestä ei tullut sitten mitään vaikka kuinka olisi yrittänyt. Takajalka oli kipeä ja vaikka Alice ei yleensä tuntenut kipua oli kipu nyt täysin selvää, vaikka musta oli aineissa.

Kimon vilkaisu sai Alicen melkein nauramaan, vaikka nyt ei välttämättä ollut paras olo ruveta ilakoimaan toisen nolostumisesta.
"Nolostuttaako?" Tamma kysyi hieman ivaa äänessään.
"Miksi ihmeessä?"

Tamman kysymys sai oriin lehahtamaan punaiseksi.
- Öööm.. ei. Tai.. kyllä..

Saul kiemurteli ja kääntyi lopulta ympäri, kävellen mustasta kauemmas.
- Toivottavasti et satuttanut jalkaasi.. pahasti? kimo sanoi pysähdyttyään ja vilkuili tammaa sivusilmällään. Miksi sen pitikin osua juuri nyt metsään - tällä hetkellä se voisi olla vuoristossa yksinään ja iloisena, ei vaivaantuneena tuijottamassa varpaitaan. Niin.. Oli virhe lähteä minnekkään.

"Niin mitä? Jalkaani? Pahasti? En toki." Tamma tuhahti ja naurahti ivallisesti.
Alice otti yhden kolmenjalan pompun eteenpäin, kohti kimoa.
Tamma mittasi sitä katsellaan.

"Et taida olla kovin suosittu muitten seurassa vai?"

Kimo vilkaisi tammaa ja taas eteenpäin tämän kommentin kuultuaan, pystymättä sanomaan mitään. Saul häpesi itseään - mitä se oli kuvitellut yrittäessään pelastaa mustaa, nythän se vasta olikin itsensä nolannut!

- Tuota... Oli mukava tavata, Täysiverinen sanoi lopulta ja yritti löytää sopivaa kohtaa mistä olisi voinut pujahtaa pakoon.

Alice nauroi ja linkkasi taas eteenpäin. Jalkaan ei onneksi enää sattunut ja tuhannen tulimmaista jos siihen olisi vielä sattunu.. kipupa tulisi takaisin kun Shadyn ihmejauheen vaikutus lakkaisi. Silloin kirjavalla olisi vastassaan äksy ja kipeä tamma.

Musta hymyili itsevarmasti.
"Naikkostako havittelet nössö? Haluatko näyttää jollekkin typykälle jotain? Olla iso poika.." Alice tokaisi ja hymy vain leveni. Johan sitä alkoi tuntua vanhemmalta kuin oikeasti oli, kimokin oli varmasti reippaasti vanhempi ja minkälainen nössö? Alicen teki mieli hekottaa..

Tammahan oli päästään sekaisin! Saul vilkaisi tätä epäluuloisesti ja jatkoi sitten pakokohdan etsimistä. Oria ei todellakaan huvittanut olla keskellä metsää seinähullun tamman ahdisteltavana - tämä oli paljon pahempi kuin paikalla ollut ori!
Kimo ei itse tajunnut, että näytti varsin huvittavalta ollessaan isokokoinen, lihaksikas ja kaikinpuolin hyvännäköinen ori, joka yritti epätoivoisesti paeta itseään paljon pienempää ja hauraampaa tammaa.

Alice virnisti nähdessään kimon epäluuloisen vilkaisun. Niinhän ne kaikki tekivät.
Tamma voisi ajaa kimon pois tai pitää vähän hauskaa. Alicella kyllä oli monta tapaa ja keinoa pitää hauskaa ja valinta oli vaikea.

"Miksi et puhu? Ei minua haittaa vaikka vähän ä-ää-änkytät. Vastaa minulle!" Tamma komensi ja otti vielä muutaman askeleen lähemmäs jotta se pystyi näykkäisemään kimoa kaulalta. Ihan hellästi vain, tiedä minkälaisen hömppä-, nössö-, lässynlässyn kohtauksen toinen voisi saada.

Saul katsoi epäileväisesti mustan lähenemistä, pysyen kuitenkin aloillaan.
Samassa tamma näykkäsikin kimoa kaulasta. Ori heilautti päätään kauemmas tuntiessaan hampaat itsessään, ja otti askeleen kauemmas.
- Pyydän, pysy kaukana minusta..

Saulin olemus ei ollut pelokas vaan ahdistunut, eikä täysiverinen tiennyt miten sen olisi pitänyt toimia.

Alice pysähtyi hetkeksi seuraamaan kimon reaktioita ja katsahti tähän oudoksuen.
"Mitä? Kaukana? Sinähän se tänne tuppasit auttamaan minua. Eikö seura kelpaa?" Tamma naurahti ja horjahti sivulleppäin. Se linkkasi taas muutaman askeleen lähemmäs.

"Voivoivoi.. älähän nyt.."

Kimo pysyi paikoillaan ja seurasi tammaa katseellaan.
- En minä olettanut että isket ensimmäisenä hampaasi kaulaani..

Saul piti silmänsä mustassa ja yritti samalla epätoivoisesti löytää sopivaa aukkoa kuusten välistä. Tosin ties mitä toinen keksisi jos kimo yrittäisi karata, tamma oli selvästi ottanut jotain.

Tamma pärskähti ja viskasi päätään saadakseen etuharjansa pois silmiltään. Tämän seurauksena tamma otti sivuaskeleen pysyäkseen pystyssä.
"En olisikaan jos olisit vastannut minulle järkevästi." Tamma totesi katsoen kimoon.

"No? mitä mietit? Sitäkö miten pääsisit pois hullun iljetyksen luota vai?"

Hetken vielä puumuuria tiirailtuaan Saul huomasi sopivan raon.

Ori vältteli tamman katsekontaktia ja yritti olla kuulematta mitä tämä sanoi, lähtien sitten sanaakaan sanomatta kiertämään mustan ohi.

Mitään sanomatta tai edes Alicea kunnolla katsomatta kimo vain lähti kävelemään tamman ohi. Alice pärskähti kovaan ääneen ja ravisteli päätään uhmakkaasti. Sitten tamma hypähti kimon eteen.

"Minne menet?" Tamma kysyi pisteliäällä äänensävyllä, se oli hitusen loukkaantunut.

Saul pysähtyi töksähtäen tamman hypähtäessä oriin eteen, ja sai kimon ensikertaa nostamaan päätään ja luimistamaan aavistuksen korviaan. Vaikka kuinka musta saikin täysiveristä sättiä, ei sillä silti ollut mitään oikeutta estää tätä pakenemasta.
- Ööm.. pois?

Ori harppasi tamman ohi ja lähti kävelemään uudestaan kohti kauempana häämöttävää rakoa.

Alice lähti linkkaamaan kimon vierellä katsoen tätä kokoajan.
"Pois? Miksi? Pilaat kaiken.. käyttäytyisit kerrankin kuin hevonen. Olisit kerrankin jotain muuta kuin nössykkä.."

Saul nopeensi askeltaan ja nosti lopulta ravin.
- Jätä.. jätä minut rauhaan.. pyydän..

Oriin jalat sotkeutuivat maassa makaavaan puunoksaan ja saivat täysiverisen kompuroimaan, tämän kiinnittäessä kaiken huomionsa kauempana näkyvään pakotiehen.
- Katso nyt.. katso nyt mitä saat aikaan.. jätä minut.. rauhaan! Anna minun olla nössö kun en muuhun pysty... anna.. minun olla..