Behagelig treffe (Havumetsä, Andromeda)

"No tälläinen syntyy jos poni flirttailee täysiveriselle." Lily paljasti virnistäen ja pyörähti näytösluontoisesti ympäri. Rautias pysähtyi ja katsoi Dikteä suoraan silmiin, "Mitä mieltä olet?"

Dikte naurahti vähän ja katsoi tammaa kokoajan. "Kaunista", orin huulilta lipsahti ennekuin tämä tajusi mitä sanoi. Se oli totta ja rautias toivoi, ettei toinen ymmärtäisi väärin.

Lily hymyili, "Kiitos kohteliaisuudesta." tamma kiitti ja kallisti päätään arvioiden, "Et ole itekkään mikään rumilus." rautias huomautti hetken hiljaisuuden jälkeen. Poni tunsi itsensä rentoutuneeksi ja se oli hyvä merkki, yleensä skotti ei pystynyt alkuunkaan rentoutumaan muiden seurassa peläten loukkaavansa näitä.

"Kiitosta kiitosta", ori sanoi ja virnisti. Rautias antoi hymyn palautua kasvoilleen. Aurinko oli noussut jo hiukan korkeammalle ja taivaalle ajelehti tummiapilviä, joista aika vatmasti alkaisi sataa lunta.

Pian alkoi sataa lunta enemmän, kuin äsken. Lumisade alkoi käydä kokoajan kovemmaksi ja tuulikin alkoi tuulla ihan kunnolla.

"Taitaa tulla myrsky, on kaiketi paras etsiä jotain suojaa." Lily huomautti hymyillen, se katsahti taivaalle silmät loistaen, lumisade oli kaunis asia.

"Tajuatteko te paikalliset kuinka kauniissa paikassa olette saaneet asua?"

"Mmm", Dikte myöntyi tamman suoja ehdotukselle. Ori antoi katseensa kiertää ympäristöä. Kaikkialla oli aivan valkoista, maa ja taivas, aivan valkoiset.

"Välillä kyllä, vaikka siellä missä asuin satoi usein vettä. Kaikkeen kyllä pystyy kyllästymään, jopa lumeen. Maisemat ovat kyllä kauniita, vaikkakin aika karuja."

"Kaipa se on sitten niin, se on melkeimpä tuhlausta jos minulta kysytään." Lily huomautti virnistäen ja kiinnitti katseensa suojaisan näköiseen puiden rykelmään.

"Tuosta voisi saada tarpeeksi suojaa, mitäs sanot?"

Dikte vain hymyili ja katsoi toista. "Itsekkin luulisin niin, mennään sinne vain", ori sanoi ja alkoi askeltaa kohti puu rykelmää. Lunta alkoi tuiskuttaa kokoajan enemmän ja enemmän. Kavion jäljet peittyivät melkein heti satavaan lumeen.

"Ihan hyvältä näyttää, ainakaan ei sada niin paljon lunta."

Suoja oli ahdas, Lily tajusi sen vasta kun Dikte oli ahtautunut sen sisälle. Tamma kuitenkin kohautti vain olkiaan ja änki orin vierelle, hymyillen ja tunsi toisesta hohkavan lämmön.

"Hieman pienihän tämä on." rautias totesi virnistäen, "Sinä hohkat lämpöä."

Orikin tajusi, että suoja oli ahdas, mutta parempaa ei nyt löytynyt. Dikte hymyili ja katsoi, kun toinen änki ahtaaseen suojaan orin viereen. Rautias virnisti hiukan ja sanoi: "Juu, on tämä aikas pieni, mutta ainakin suojaa riittävästi." Rautias hymyili ja katsoi Lilyä. "Sinäkin tunnut hohkavan lämpöä", tämä sanoi ja puhui ihan totta sanoessaan mitä sanoi.

Myrsky yltyi suojan ulkopuolella. Tuuli kiljui ulkona ja lunta vain tuprutti niin sankasti, ettei nähnyt muuta kuin valkoista.

"No se sentään, eikä taida päällekkään rösähtää." Lily vastasi virnistäen, se oli hieman jännittynyt toisen välittömästä läheisyydestä, mutta rentoutui hiljalleen. "En ole tottunut toisten yltiöpäiseen kosketteluun." rautias huomautti hymyillen, Diktehän saattoi ihmetellä yhtäkkistä jännittämistä.

"Pääsimme tänne kreivin aikaan, hirveä myräkkä"

Dikte hymyili ja yritti itsekkin olla rennompi. Toisen pieni jännittäminen oli jotenkin siirtynyt myös oriiseen. "Suoraan sanottuna en ole minäkään", Dikte kommentoi tamman puhumiseen ja virnisti pienesti. "Oletko koskaan miettinyt mitä aikoisit tehdä tulevaisuudessasi?" rautias kysyi hiukan uteliaana ja katsoi toista silmiin.

"No sitten meitä on kaksi." Lily totesi hilpeästi, rentoutuen entisestään, lämpö tuntui mukavalta kun siihen oli tottunut.

Dikten kysymys hämmensi tammaa, "En ole, oletko sinä?" rautias vastasi vastaten toiseen katseeseen, kallistaen samalla aavistuksen päätään.

Ori katsahti vihertävän harmaalla ja ruskealla silmällänsä ulos, mutta käänsi katseensa takaisin tammaan. Dikte mietti pienen hetken mitä vastaisi Lilyn kysymykseen. Lopulta ori vastasi: "En minäkään." Tämä hymyili ja katsahti ulos, jossa oli vieläkin hyvin valkeaa.

"Mietit aika pitkään." Lily huomautti virnistäen, "Oletko varma ettet ole miettinyt kaikkea joskus läpi, mukava puoliso, hieman jälkikasvua ja mukava elämä?" tamma kysyi pitäen silmänsä tarkasti Dikten erinvärisissä silmissä.

"Sinulla on hauskat silmät." rautias huomautti, kallistaen hieman päätään.

Dikte virnisti ja sanoi: "No joo, olen minä varmaan pari kertaa miettinyt, mutta en kamalasti. Olishan jälkikasvua, puoliso ja mukava elämä ihan kivat." Rautias naurahti hiukan ja tunsi olonsa aika rennoksi tamman seurassa. Pientä jännittyneisyyttä toi se, että Dikte oli ihastunut hiukan tai no aika lailla Lilyyn.

"Kiitos. Ei sinullakaan hullumman näköiset silmät ole, suoraan sanottuna ne ovat hyvin kauniit", ori sanoi, eikä ehtinyt miettimään sanojansa ennenkuin ne vain lipsahtivat suusta.

"No oletko sitten ikinä löytänyt ketään sopivaa ehdokasta?" Lily kysyi hymyillen, tamma aisti Dikten hieman jännittävän, mutta päätteli ettei ori ollut aivan yhtä sopeutuvainen kuin neiti itse.

"Kiitos, sinä oletkin ilmeisesti tuijotellut paljon silmiäni." rautias huomautti huvittuneena, kerrankin toinen puhui ilman miettimistä, silloin kaikki yleensä puhuivat totta.

"Olen ainakin luullut löytäväni, mutta koskaan ei ole löytynyt sitä oikeaa paitsi nyt", ori sanoi ja lopun lauseesta piti omana tietonansa. Dikte hymyili kokoajan. "Etkö sinä ole oikeasti koskaan jäänyt miettimään mitä tekisit tulevaisuudessasi tai mitä haluaisit tehdä?" Rautias kysyi vähän kiusoittelevasti samalla uteliaasti.

"Niin näköjään olenkin", Dikte myönsi ja virnisti samalla.

Lily hymyili hieman pahoittelevaaan sävyyn, "Kyllä sinä vielä jonkun löydät, taatusti, olet valloittava persoona." tamma kannusti hymyillen, tajuamatta edes ajatella itseään.

Rautias mietti hetken Dikten kysymystä, muistellen, "Aivan pienenä minä ajattelin että minusta tulisi vampyyri, koska he olivat niin hauskoja, mutta sitten en haluaisi vahingoittaa ketään." risteytys piti lyhyen tauon, hymyillen muistoilleen, "Sitten vanhempana päätin että aion matkustaa mahdollisimman kauas, jossain vaiheessa löytää itselleni puolison ja asetun aloilleni."

"Miksi?" Lily kysyi yhtäkkiä, saatuaan edellisen lauseensa loppuun, tamma tutkaili Dikten silmiä tarkasti.

Dikte hymyili katsoen tammaan. "Toivotaan ainakin niin", tämä sanoi hieman virnistäen. Rautias kuunteli toisen kertomista hymyillen, välillä virnistäen. "Vampyyri, itse en ole koskaan ennen kuullut jonkun haluavan vampyyriksi", eri parisilmäinen ori sanoi virnistäen.

Rautias kuunteli loppuun mitä Lilyllä oli vielä sanottavaa. Tämä hätkähti hieman, kun toinen kysyi äkkiarvaamattomasti miksi. "Joskus vain ajattelee sitä, kukaan ei tiedä välttämättä miksi."

"Minä halusin, ajatus siitä että voisi elää ikuisesti on kiehtova." Lily vastasi virnistäen, "Mutta sitten tajusin että ensimmäisen sadan vuoden jälkeen luultavasti tylsistyisin, kaikki joita ehkä rakastin tai joista pidin olisivat kuolleet pois jo ja jättäneet ainoastaan muiston jälkeensä." tamma jatkoi hymyillen vinosti.

"Rakkaus on aika hauska asia, joskus sitä luulee rakastuneensa, ensisilmäyksellä. Mutta todellisuudessa niiden tunteiden valjuuden tajuaa vasta kun näkee todellista rakkautta." rautias huomautti mietteliäästi ääneen, tunteet olivat melkeimpä mysteeri risteytykselle.

Dikte hymyili kokoajan ja katsoi toista silmiin. "Mmm... totta", rautias sanoi vähän mietteliäänä. Ori jäi hetkeksi mietteihinsä ja oli hiljaa huomaamattaan. Tämä oli sukeltanut unelmiinsa ja mietteihinsä. Dikte mietti, koska olisi sopiva hetki tunnustaa Lilylle, että tämä tykkäsi hänestä.

Dikte oli vajonnut ajatuksiinsa, Lily huomasi sen, eikä turhaan tivannut tätä puhumaan. Hiljaisuus oli välillä hyväksi, rautias vajosi hetkeksi omiin aatteisiinsa, käsitteli viime aikoina tapahtuneita asioita, teuraskuljetusta, pelon hajua, hurjistunutta mustaa oria, kaamokseen saapumista ja kaikkea mitä sen jälkeen oli tapahtunut. Rautiaalla oli tainnut olla onnea ettei se ollut törmännyt kehenkään ilkeä sieluiseen hevoseen, jokin kertoi tammalle ettei tämä paikka ollut täynnä mukavia hevosia.

"Mitä mietit?" risteytys kysyi, tutkaillen vieressä seisovaa oria uteliaana, ajatustenluku olisi ollut kätevä kyky. Lilyn olisi vain tarvinnut vastata toisen aatteisiin, tamma tuskin olisi loukkaantunutkaan totuudesta, oli se mikä vain.

Dikte mietti vielä hetken, kunnes heräsi ajatuksistaan toisen kysyessä, mitä ori mietti. Tämä virnisti hiukan. "Vähän kaikkea... kaamokseen saapumista, menneisyyttä, Norjaa ja muutakin", ori vastasi. Tämä ahmi katseellaan toisen silmiä ja ruskeaa kehoa. Eriparisilmä huokaisi hiljaa ja katsahti ulos myrskyyn.

Syteen tai saveen "Joilla on sydäntä vähänkin, särkyvät juuri siitä ja pelastuvat. Joilta sydän puuttuu niistä ei jää jälkeäkään miten paljon tahansa tuhoavat. Itselläni on sydäntä ja se on särkynyt monesti ja tulee särkymään vielä tulevaisuudessa, sen tiedän, mutta pakko se on sanoa, pidän sinusta Lily", rautias sanoi ja katsoi toista silmiin. Tämä odotti toisen reaktiota.

Lily ei pistänyt merkille toisen katsetta, hymyili vain, "Minäkin mietin viimeaikaisia tapahtumia." tamma vastasi vilkaisten nopeasti toisen eripari silmiin ja katsahti taivaalle. Laskien kuitenkin hieman ymmällään silmänsä takaisin seuralaiseensa, toisen taas puhuessa.

Tietysti runon viesti meni täysin ohi risteytykseltä, "Kaunis runo." rautias huomautti toiselle hymyillen, "Ja minäkin pidän sinusta." Lily jatkoi ajattelematta hetkeäkään että Dikten sanojen takana oli enemmänkin kuin ystävällisyyttä.