Behagelig treffe (Havumetsä, Andromeda)

Rautias katsoi toista ja tajusi melkeinpä heti, ettei tamma ollut oikein tajunnut mitä ori oli tarkoittanut runollansa ja sillä minä pidän sinusta. "Niin se runo onkin, opin sen isältäni pienenä", Dikte sanoi. "Pidän sinusta enemmänkin kuin ystävänä", ori jatkoi puhuen totta kokoajan. Tämä katsoi taas toista silmiin omilla eripari silmillänsä.

Lilyn hymy hyytyi toisen tarkentaessa sanomaansa, se ei ollut osannut odottaa Dikteltä moista tunnustusta, mutta nyt kun tamma alkoi miettiä tapahtumia hieman taaksepäin se alkoi käsittää. "Ai." muuta sanottavaa risteytys ei keksinyt, sen rehellisyys kielsi vastaamasta 'niin minäkin sinusta' joka olisi kuitenkin säästänyt Dikteä, tilanne oli ristiriitainen.

Dikte katsoi tammaa ja ei oikeastaan ihmetellyt toisen reaktiota. Olihan se yllättävää, että ori oli tuntenut Lilyn varmaankin jotain pari tuntia tai vastaavaa ja tunnustaa tykkäävänsä toisesta. Rautias hymyili hiukan, mutta oli vähän vakavanpi mitä jonkin aikaa sitten oli ollut.

"Joo tunnustukseni tuli aika aikaisin ja yhtäkkiä...", Dikte sanoi ja tarkkaili kokoajan tammaa.

"Tuli, en odottanut ihan tuota." Lily vastasi hymyillen hieman, "Mutta en voi sanoa että tuntisin nyt samoin, minähän tapasin sinut juuri." tamma jatkoi miettimättä loukkaisivatko sanavalinnat Dikteä, rautias vilkaisi kaltaistaan vieressään, vieläkin ymmällään koko keskustelun saamasta käänteestä.

"Olet suloinen, siihen johtopäätökseen olen tähän mennessä tullut."

Dikte virnisti hiukan. "Ymmärrän erittäin hyvin", tämä sanoi ymmärtävästi hiukan vakavammalla äänellä mitä yleensä. "No se riittää mulle", rautias sanoi ja naurahti. Ulkona myrsky näytti laantuvan hiukan. Enää ei ollut niin valkoista ja tuulista, mutta lunta kumminkin tuprutti hyvään tahtiin taivaalta.

Lily rentoutui uudelleen, tamma ei ollut edes tajunnut jännittyneensä, se ei ollut halunnut loukata Dikteä. "Hyvä." rautias vastasi hymyillen aurinkoisesti, "Joten ystäviä?" se ehdotti sitten tunnustelevasti. Ori ei ehkä tyytyisi vain ystävyyteen, mutta kuka tiesi, voisihan siitäkin tulla jotain.

"Ystäviä." Dikte hymyili taas leveästi tavallisella hymyllänsä. "Taitaa myrsky hiukan laantua", rautias totesi samalla, kun katsoi ulos. Suoja oli hyvä vieläkin, vaikka raju myrsky oli riepotellut sitä hetken pitäen kaksi hevosta siellä sisällä kuivina.

Lily virnisti, sade tosiaan alkoi laantua, sen mielestä alkoi olla aika jatkaa matkaa, vaikka Dikten seura olikin nautittavaa. Mutta tamma tarvitsi aikaa miettiäkseen hieman tapahtumia, se hymyili orille säteilevästi, "Minun pitää varmaan jatkaa matkaani ja miettiä asioita hieman yksikseni." rautias huomautti astellen ulos suojasta tuntien hetken kylmyyttä ympärillään varsinkin niillä kohdin joka oli ollut kosketuksissa Dikteen.

"Nähdään pian." Lily hyvästeli orin, töytäisten tätä ystävällisesti turvalle ja lähti tarpomaan lumessa. Ollen pian poissa.

(Lily poistuu)

"Mmm... minäkin varmaan lähden piakkoin", Dikte sanoi katsahtaen ulos taas ja sitten tammaan. Tämä jäi hetkeksi vielä suojaan sisälle, kun Lily lähti ulos. Tämä virnisti toisen töyttäisystä ja sanoi:" Nähdään." Ori jäi katsomaan kuinka Lily lähti tarpomaan lumisessa maastossa. Pian toinen oli kadonnut puiden sekaan.

Dikte lähti suojastansa pois ja lähti vastakkaiseen suuntaan laukaten pois.

/Diktekin poistuu. Kiitos pelistä! :)/